Mimoosat kaikille naisille

... ja tietysti myös mansikoita

Kansainvälistä Naisten päivää vietetään kaikkialla maailmassa 8. maaliskuuta. Ihan ensimmäistä kansallista naistenpäivää vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä vuonna 1909. Seuraavana vuonna Kööpenhaminassa pidetty Sosialistisen internationaalin kokous päätti kansainvälisen naistenpäivän perustamisesta. Tarkoituksena oli osoittaa kunnioitusta naisasialiikkeelle ja edistää yleisen äänioikeuden saavuttamista kaikkialla maailmassa. Ehdotuksen yksimielisesti hyväksyneiden yli 100 naisen joukossa olivat myös Suomen eduskuntaan vuonna 1906 valituista yhdeksästätoista naisjäsenestä kolme.

Vuonna 1911 kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, joissa yli miljoona naista ja miestä osallistui joukkokokouksiin. Yleisen äänioikeuden ja yhtäläisen julkisiin virkoihin pääsyn lisäksi vaadittiin naisille oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen sekä naisten syrjinnän lopettamista työmarkkinoilla.

Seuraavana vuonna siihen liitettiin myös naisten työolojen parantaminen sen seurauksena, että vain viikkoa myöhemmin, 25. maaliskuuta, 140 nuorta naistyöntekijää, heistä useimmat italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia, sai surmansa traagisessa Triangle tulipalossa New Yorkissa.

Kehityksen ehtona naisten osallistumismahdollisuudet

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet Kansakunnat ovat saaneet merkittävän roolin naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. San Franciscossa vuonna 1945 allekirjoitettu YK:n peruskirja oli ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet tunnustettiin perusihmisoikeudeksi.

Naisten aseman edistämiseksi järjestetyt YK:n neljä maailmankonferenssia ovat vahvistaneet kasvavaa kansainvälistä naisliikettä. Ja sillä on ollut myös tärkeä rooli naisten aseman kehityksen maailmanlaajuisessa seuraamisessa. YK:n toiminnan pääperiaatteena on se, ettei kaikkein vaikeimmille sosiaalisille, taloudellisille ja poliittisille ongelmille voida löytää pysyviä ratkaisuja, ellei naisille taata täysiä osallistumismahdollisuuksia ja enemmän vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Naisten päivää ei vietetä turhaan

Monesti kuulee sanottavan erityisesti Suomessa, että Naisten päivän vietto olisi menettänyt merkityksensä naisten aseman parantuessa. Erityisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tässä kuitenkin muutamia tosiasioita naisten asemasta: Maapallolla on naisia ja miehiä suunnilleen saman verran, mutta siihen tasa-arvo pitkälti päättyykin. Maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia. Naiset omistavat yhden prosentin maailman omaisuudesta ja ansaitsevat kymmenen prosenttia maailman tuloista. Kaikista maailman kansanedustajista naisia on noin 14 prosenttia.

Tarvitaan solidaarisuutta ja konkreettisia toimenpiteitä kaikkein köyhimpien maiden auttamiseksi. Kaikki on suhteellista, mutta ei Suomikaan ole täysin säästynyt köyhyydeltä. Uusimpien tietojen mukaan yli puolimiljoonaa suomalaistakin elää alle EU:n määrittelemän köyhyysriskirajan. Joukossa on työttömiä, monilapsisia ja yksinhuoltajan varassa eläviä perheitä.

Suomessa toiseksi eniten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopassa

Ongelmana Suomessa on myös naisiin kohdistuva väkivalta. Vuoden 2005 toukokuussa World Economic Forumin esittämän tilaston mukaan Suomi on se Euroopan maa, jossa tapahtuu toiseksi eniten naisten murhia perhepiirissä (8,65 murhaa vuodessa miljoonaa naista kohden). Suomea edellä oli vain Romania (12,62 murhaa miljoonaa naista kohden). Saman tilaston mukaan Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa naiset olisivat kotonaan vähiten uhattuina.

Tulee mieleen, että olisikohan kyse siitä, että kaikki miehet eivät ole kypsiä kohtaamaan tasa-arvoista naista. Totuuden nimessä on tosin mainittava, että jotkut naisetkin ovat löytäneet itsestään väkivaltaisen puolen. Ja vastaavasti naisetkaan eivät osaa olla tasa-arvoisia miesten kanssa. Jollei alistutai ruvetaan päällepäsmäreiksi. Kaikki miehet eivät naisten komentoa kestä. Monessa tapauksessa voisi olla tarpeen amerikkalais-kreikkalaisessa elokuvassa esiintyvä ikivanha naisten oveluus: Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä liikuttaa.

Kyseenalaista kunniaa

Väkivalta ei tietenkään tuo kunniaa kenellekään. Kuitenkin ns. kunniamurhat ja miehen kunniaan liittyvä väkivalta naisia kohtaan lisääntyy eri puolilla maailmaa. Jopa Ruotsissa ainakin 1.500 naista on joutunut ns. kunniaan liittyvän väkivallan ja jopa kunniamurhan uhreiksi. Suomessakaan eivät sosiaalityöntekijät aina ymmärrä, millaisissa olosuhteissa monet maahanmuuttajanaiset elävät.

Kuulee myös sanottavan, ettei tasa-arvoisessa Suomessa tarvita naiskeskuksia. Nämä ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä, mitä tapahtuu monen kodin seinien sisällä. Omista "oikeuksistaan" hallita vaimoa kiinnipitävä mies voi vaikuttaa sosiaalityöntekijän edessä kunnon mieheltä, ja miestään pelkäävä nainen hysteerikolta.

Kaikesta huolimatta voimme näin Naisten päivänä juhlia monia muita paremman tasa-arvon saavuttamisesta. Italian parlamenttivaalien lähestyessä toivoisin myös, että äänioikeuttaan käyttävät naiset äänestäisivät enemmän naisehdokkaita. Vain sitä kautta toteutuu naisten tasa-arvo yhteiskunnassa, ja pehmeät, inhimilliset arvot pääsevät voitolle kylmien taloudellisten arvojen sijasta.

Ritva Viertola-Cavallari