Siniristilippumme, sulle valan vannomme kallihin...

Näin alkaa laulu, jota monien kesämökkien ja talojen pihoilla lauletaan juhannusaattona, kun Suomen lippu nostetaan salkoon kello kahdeksantoista. Lippu saa liehua tangossa yhtäjaksoisesti aina juhannuspäivän iltaan asti.

Laulu jatkuu: "Kuin taivas ja hanki Suomen ovat värisi puhtahat..."  Osaisimmeko nyt kuvitellakaan Suomen symbolina muunlaista lippua kuin valkopohjainen siniristilippu, jonka muodon se sai itsenäisyytemme alussa.

Muinaisina aikoina liput eivät olleet kansallisia tunnuksia. Ne toimivat sotalippuina sekä hallitsijoiden ja mahtisukujen merkkeinä.  Ensimmäisen kerran mainintoja Suomessa esiintyneistä lipuista löytyy 1500-luvun lopulta Ruotsin vallan ajalta.

Lippujen värit olivat silloin pääasiassa punakeltaisia. Usein niissä kuvattiin kultaista jalopeuraa, joka tallaa käpälällään itämaista sapelia, koska Suomi oli saanut vaakunaansa leijonan hahmon.     

Omaa lippua kaivattiin    

Suomessa virisi 1860-luvulla suomalaisuuden aate, joka herätti ajatuksen myös omasta kansallislipusta. Suunnitteluun osallistui monia tunnettuja vaikuttajia. Esimerkiksi Sakari Topelius ehdotti lippuun sinisiä ja valkoisia vinoraitoja, joita somisti valkoinen tähti.

Liekö ollut ajatuksen taustana tunnettu satu "Koivu ja tähti", jossa lapset tähden avulla löytävät kotiin vihollisten tuhoamasta maasta. Ehdotuksissa esiintyi myös sinivalkoinen ristilippu siten, että sinisellä pohjalla oli valkoinen risti.

Värivaihtoehdot aiheuttivat monenlaista kiistaa. Ei vain suunnittelijoiden vaan tavallisen kansankin kesken. Osa halusi sinivalkoisia värejä, osa punakeltaisia. Hämmentävää oli myös lippujen käyttö.

Julkisissa rakennuksissa nähtiin leijonalippuja ja yksityisissä rakennuksissa mitä moninaisin värein ja kuvioin somistettuja. Joku luuli tulleensa Espanjaan tai Ruotsiin lippuja katsoessaan. Mikään malli tai ehdotus ei kuitenkaan päätynyt valtiopäiville asti.

Itsenäinen Suomi tarvitsi lipun

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 asetettiin virallinen lippukomitea. Oli tärkeää saada kansallislippu itsenäisen maan tunnukseksi. Komiteaan kuuluivat arkkitehti Eliel Saarinen, kansantieteilijä, fil.tri U.T.Sirelius sekä laivanvarustaja, kauppaneuvos Lars Krogius. Suomen merenkulkuliiton hallitus oli jo aiemmin esittänyt anomuksen kauppalipun saamiseksi.

Komitean ehdotus oli punakeltainen leijonalippu valkoisin ruusuin somistettuna. Ehdotusta ei hyväksytty eduskunnassa. Suomen taiteilijoille julistettiin  suunnittelukilpailu. Vapaussota kuitenkin katkaisi lipun kehittelyn, jota taas ryhdyttiin sodan jälkeen jatkamaan.           

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan ehdotus oli sinivalkoinen ristilippu, valkoinen risti sinisellä pohjalla. Se muistutti liikaa Ruotsin keltaristilippua, joten sitä ei haluttu. Viimein suunnittelijoiksi ryhtyivät taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen, jotka ehdottivat  nykyistä siniristilippua.

Niinpä toukokuun 28.päivänä 1918 eduskunta hyväksyi Suomen valtiolipuksi valkoisella pohjalla olevan merensinisen ristin, jonka keskellä on Suomen vaakuna. Kauppalippu tuli olemaan ilman vaakunaa. Tuona päivänä nousi ensimmäisen kerran virallinen Suomen lippu eduskuntatalon salkoon.           

Liputtamisessa omat sääntönsä

Laki säätelee Suomen lipun käyttöä ja kokoa. Almanakkaan on merkitty viralliset liputuspäivät. Ne ovat kansallisia juhlapäiviä ja tunnettujen vaikuttajien merkkipäiviä. Viimeksi liputuspäivän on saanut kirjailija Minna Canth maaliskuun 19.päiväksi. Hän on ainoa nainen äitienpäivää lukuun ottamatta, joka on hyväksytty liputettavien joukkoon.

Me Riminin Suomi-seuralaiset saamme ihailla täysimittaista siniristilippua keskellä Riminin kaupunkia Via A. Serpierin varrella. Siellä toimii Suomen kunniakonsulaatti. Valtiollisten vaalien äänestyspäivinä ripustaa kunniakonsuli toimistonsa ikkunan ulkopuolelle Suomen lipun tärkeän tapahtuman merkiksi.           

Lain mukaan Suomen lippua ei saa kohdella miten tahansa eikä nostaa minkä tahansa kepin varteen. Silti olemme aina yhdistyksemme puitteissa löytäneet sopivan paikan lipulle juhlistaaksemme omaa perinteistä juhannusiltaamme.

Juhannusterveisin Taru Jarkka