Säästöjä naisten turvallisuuden kustannuksella

Turvallisuuskysymyksiin keskittyneen vaalitaistelun jälkeen, istuva Italian hallitus on karsimassa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen taisteluun tarkoitettuja varoja.

Naisiin kohdistuvan pahoinpitelyn ehkäisyyn piti kansallisella tasolla varata 20 miljoonaa euroa. Niillä rahoilla piti aktivoida puhelinnumeroita (numeri verdi), perustaa observatorioita, joissa voitaisiin tutkia  naisiin kohdistuneen väkivallan aiheuttamia vammoja, käynnistää kampanja naisten kunnioituksen lisäämiseksi, ylläpitää väkivallattomia turvakoteja ja yhdistyksiä, jotka taistelevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Niitä rahoja ei enää ole: ne söi Alitalia ja Ici, jota ensimmäisen kodin omistajien ei enää tarvitse maksaa. (Tuo Icin poistaminen on toki hyvä asia, jollei se sitten johda kuntien luomiin uusiin maksuihin, kun kunnan kassoissa alkaa pohja paljastua.)

Viimeisten Euresin  tutkimusten mukaan koko Italiassa 31,9 prosenttia 16-70-vuotiaista naisista on joutunut joko fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi (yhteensä 6.743.000 naista). Suurin väkivallan uhrien ryhmä on asumuserossa tai avioerossa olevat naiset (69,3%), naispuoliset johtajat, yrittäjät ja vapaan ammatin harjoittajat (50,5 %).  

Ja yhä suurempi on naisten osuus murhien uhreina: 70-prosenttisesti uhrina on nainen, joista suurimman ryhmän muodostavat intohimomurhien uhreina kuolleet kotirouvat.  Murhatut tulevat erilaisista sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista oloista. Ja päinvastoin kuin päivälehtien kissankokoisin kirjaimin painetuista uutisista voisi päätellä, murhaaja on harvoin tuntematon henkilö, rikollinen, laiton maahanmuuttaja tai EU:n ulkopuolelta tullut työtön.
       
Murhaaja on useimmiten aviomies, avomies tai sulhanen. Istat´in mukaan vuonna 2007 väkivallan uhreja on ollut 1.150.000 (5,4 %). Seksuaalisen väkivallan kohteena on ollut 3,5 prosenttia, fyysisen väkivallan kohteena  2,7 prosenttia naisista, ja 74.000 naista on kokenut joko raiskauksen tai raiskauksen yrityksen. Näistä tapauksista suurin osa on sellaisia, joista ei ole tehty rikosilmoitusta.
 
Nyt monet turvakodit (case di antiviolenza),  jotka tarjoavat turvapaikan väkivallan uhreille ja heidän lapsilleen, ovat sulkemisuhan alaisena varojen puutteessa. Turvallisuus on toki tärkeä asia, mutta  liian helppoa on sulkea silmänsä siltä tosiasialta, että monen kodin seinien sisältä puuttuu turvallisuus kokonaan.