Joulu lähestyy kovaa vauhtia Italiassakin.

Supermarketit täyttyvät päivä päivältä kulkusista ja lahjoista haaveilevista lapsista, jotka rutistavat joulupukin kirjettä syvällä pienissä kämmenissään. Täyteen ahdetut käytävät tuntuvat entistä kapeammilta, ja ylitsevuotavia kärryjä puskeutuu kylkiin varmasti jokaiselta ilmansuunnalta. Juuri eilen sain pohjoisesta tulleesta kärrystä komean mustelman kankkuuni. Idästä tulleen valtavan Nutella-purkkivuoren onnistuin sentään välttämään taidokkaalla u-käännöksellä.

Siinä tulitusta pakoillessani mieleeni soljuikin heti pieni ajatus. Miten olisi italialainen ajokortti supermarkettiin kärryjen työntämiselle? Kärrykortti! Sellainen ihan oikeilla säännöillä varustettu kuin liikenteessäkin. Oikealta tulevaa väistetään, käytävien päässä komeilisi suuri ja kirkkaanpunainen stop tai vähintään kolmio, eikä yksisuuntaista pitäisi tulla vastaan- ainakaan poikittain. Kylän juorut vaihdettaisiin parkkipaikalla, ei keskellä käytävää. Vain pieni kärrykorttikoe ennen kauppaan astumista- joulun ajaksi.

Myös suomalais-italialainen perhe suunnistaa kohti joulua. Jokavuotinen kädenvääntö joulun oikeasta ajankohdasta täyttää arki-illat toisensa jälkeen. Syödäänkö kinkkuillallinen aattona, vai odotellaanko maha kurtussa joulupäivään? Avataanko lahjat aattoiltana vai seuraavan päivän lounaalla? Perinteiden yhteensovittaminen saattaa johtaa pitkään ja kinkkiseen keskusteluun.

Milloin on italo-suomalainen joulu?

Tänä vuonna olemmekin päättäneet viettää maraton-joulun. Uhkarohkeaa, mutta totta. Edessä odottaa kuin 50 kilometrin juoksu, jonka läpi on vain puskettava kaoottisesta liikenteestä, kiireessä lahjoja etsivistä hermostuneista vanhemmista, pursuavista kaupoista, lahjankiilto silmissään säntäilevistä lapsosista, viimeisiin vingutetuista luottokorteista ja kadut valtaavista joulupukeista huolimatta. Joulu alkaa aattona ja loppuu sitten joskus, kun voimatkin hiipuvat. Eli rahat. Sporttispurttiin onkin valmistauduttava aivan oikealla tekniikalla.

Jouluun valmistautumiseen on muutama käytännöllinen ohje.

Ensin on harjoiteltava rauhoittavaa hengitystä: sisään, ulos, sisään, ulos. Keskittyneesti, mutta määrätietoisesti. Tämä auttaa hermojen pidättelemisessä silloin, kun liikenneympyrässä kierähtää juuri oman auton eteen pieni, mutta pippurinen made in Italy- Torinon malliin.

Tänä vuonna aivan ensimmäistä kertaa on hyvä myös opetella kokkaamaan. Kaupan valmispaketit jäävät ujeltamaan yksinäisyyttään hyllylle, ja tämä suomalais-italialainen mamma siristää silmiään reseptikirjan edessä, kuten hyvä pienperheen äiti ainakin. On opittava tuntemaan niin kattilat, pannut kuin upouusi tuliterä hellakin. Ei aivan helppo tehtävä. Uunin syvyyksiin taitaakin eksyä ennen maaliviivaa myös jokunen possu- ihan vain harjoittelumielessä. Ravinto on tärkeää, ellemme tahdo pyörähtää Mc Donald´sin jonossa aattoiltana. Emme toki haluaisi pyöräyttää kinkun paikalle suureen joulupöytään Big Macia ranskalaisineen, mikä on aivan oikea riski mamman kokkitaidot tuntien. Toki vaihtoehdoista löytyisi myös kanahampurilainen. Pihvi kuin pihvi.

Kolmanneksi on hyvä ladata dvd-soitin täyteen harmonista joulumusiikkia, mikä taittaa suurimman stressin terän. Ave Mariaa suosittelisin myös kaupan eetteristä soitettavaksi. Mistä muuten johtuukin, että juuri jouluna supermarketin stereot kääntävät desibelinsä kaakkoon ja soittavat vuoden rummuttavinta joulupoppia toistona? Mikä on luonnollisesti ominta lataamaan käytävillä kaahaavien asiakkaiden adrenaliinivarastot huippuunsa. Ostoshuumassa rytmi vain kiihtyy ja kärryt saavat puhtia pyöriinsä- lopputulos on nähtävissä juuri kassoilla. Omasta kassapaikasta pidetään kiinni kuin viimeisestä joululimpusta.

Oletteko muuten huomanneet, miten kassasta selviytynyt ostaja huoahtaa helpotuksesta päästessään kaupan eteisen avarampaan käytävään jättäen taakseen päätä huimaavan hälinän? Pyyhkäisee tuskanhien otsaltaan, siistii takkiaan ja vilkaisee vielä viimeisen kerran olkansa yli. Katsahtaa raukeana edestakaisin vilistäviä kärryjä ja kiittää onneaan. Selvisin! Ce l' ho fatta!

Kunnes saapuu parkkipaikalle.

Maratoni on siis otettava suuren urheilijan tavoin. Kuitenkin kuten mihin tahansa suureen urheilusuoritukseen valmistauduttaessa, myös jouluun on otettava oikea ote. Siksi juuri eilen tyhjensin suuren suklaaosaston valtavalla määrällä serotoniinia. Ainoaa oikeaa dopingia mammalle joulun alla, suurta lääkettä possunpaiston ja supermarkettireissujen välillä. Ehkä hätätapauksessa jo jossakin kaupan käytävien takaosissa kiikuttaen vain tyhjän suklaapatukkapaperin koodeineen kassaneidille, tai ainakin viimeistään parkkipaikalla. Lääkettä joulun sykkeeseen.

Maratoniin valmistautuminen on alkanut,  se on menoa nyt.

Lämmintä joulunodotusta kaikille!

-Karkki