Miksi meidät unohdettiin?

Sain käsiini Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän tervehdyksen ulkosuomalaisille yhteisöille. En julkaissut sitä edes täällä Mansikka-lehdessä, koska se oli melkein lyhennelmä edellisen vuoden tervehdyksestä, jonka olin julkaissut sellaisenaan ja presidentin kuvan kanssa.

Nyt jälkeen päin kuitenkin huomioni kiinnittyi tervehdyksessä siihen, että presidentti Tarja Halonen oli unohtanut meidät ulkomaille avioituneet kokonaan ja vastaavasti myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet Suomeen avioliiton kautta. Tervehdys alkoi sanoilla:

Suomi on tänä päivänä osa yhä kansainvälisempää maailmaa; olemme jäsenenä Euroopan Unionissa ja olemme aktiivisesti mukana kansainvälisissä järjestöissä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien toiminnassa. Myös talouselämämme ja järjestötoimintamme on kansainvälistynyt globalisaation myötä.

Tämä näkyy lisääntyneenä liikkuvuutena. Suomesta mennään ja Suomeen tullaan työtehtäviin, opiskelemaan, eläkepäiviä viettämään. Ihmiset liikkuvat maasta toiseen jokaisessa elämänkaarensa vaiheessa.  Jne.

Tämä toinen kappale on se, jonka sisältöön haluan puuttua. Miksi meidät ulkomaille avioituneet  tai Suomeen avioliiton vuoksi muuttaneet on unohdettu.  Mehän lisäämme - kuten hekin - kansainvälisyyttä kaikista eniten. Ja ennen kaikkea me ulkomaille avioliiton seurauksena muuttaneet suomalaiset teemme arvokasta työtä Suomen hyväksi uudessa asuinmaassamme varsinkin  ns. ruohonjuuritasolla. Meidän kauttamme muiden maiden asukkaat saavat tietoa Suomesta sekä kertomustemme että käyttäytymisemme kautta. Ja heidän kiinnostuksensa entistä asuinmaatamme kohtaan lisääntyy meidän kauttamme.  Siitä on paljon näyttöä.

Ja me kasvatamme lapsemmekin omaksumaan kahden ja joskus useammankin maan kielen ja kulttuurin.   Sitä paitsi me muodostamme merkittävän, jollei suurimman osan ulkosuomalaisista. Mehän olemme kaikki enemmän tai vähemmän Suomen "pienlähettiläitä" ja varsinaisia sillanrakentajia kansojen välille. Siksi meitä ei juhlapuheissa pitäisi unohtaa.  Se on ehdottomasti väärin!

Näin tuon lauseen olisi pitänyt olla:

Suomesta mennään ja Suomeen tullaan työtehtäviin, opiskelemaan,   perhettä perustamaan,  eläkepäiviä viettämään.

Eihän se olisi vaatinut kuin kaksi sanaa ja yhden pilkun lisää tekstiin!  Toivon, että sana menisi perille myös Presidentin kansliaan, jotta meitä ei enää unohdettaisi. (RVC)