Joulun tavoista ja perinteistä
Näin Italiassa
Isoäitini asui lapsena Venetsian Lidossa, ja ennen joulua hän meni joka päivä rakentamaan seimeä Santa Maria Elisabettan seurakuntaansa. Seimi rakennettiin yhdessä ryhmätyönä. Siihen aikaan koristeleminen ei ollut vielä tapana.
Isoäidin suurin toive oli saada nukke, ja eräänä jouluna hänen isoäitinsä lahjoittikin hänelle sellaisen: se oli mollamaija.
Keskiyöllä, palattuaan kotiin pyhästä messusta aikuiset istuutuivat olohuoneeseen juomaan kahvia ja punssia, ja lapset nousivat ylös sängystä nähdäkseen, mitä lahjoja Jeesus-lapsi oli heille tuonut kodin seimen viereen; useimmiten oli kysymys lapasista, sukista ja myssyistä.
Aamulla nautittiin kuumaa kaakaota rinkilöiden kera, puolen päivän aikaan tortelli-makaroneja ja keitettyä kanaa erilaisten höysteiden kera, Pöydässä oli aina myös torrone-makeisia ja panettone-joulupullaa.
Isäni sen sijaan vietti lapsuuden joulunsa aina kotona. Jo monta päivää etukäteen valmisteltiin seimeä, johon tuli pieniä terracotta-veristoksia ja oikeaa sammalta. Oli myös joulupuu; oikea kuusi terassilla isossa ruukussa.
Jouluaattona oli tapana käydä ripittäytymässä, ja joulupäivänä käytuiin mesussa kahdeksan aikaan aamulla. Sieltä kotiin palattua oli mtapana avata lahjakääröt. Niistä löytyi leikkikaluja: läkkipellistä valmsiteetuja kuorma-autoja tai junia. Nämä olivat eniten toivottuja lahjoja.
.... ja Suomessa
Äitini on suomalainen; hän vietti lapsuutensa joulut hyvin perinteisellä tavalla. Jo viikkoja ennen joulua alettiin valmistaa perinteisiä joulumakeisia, pikkuleipiä ja karamellejä. Yömyöhään asti kuultiin ompelukoneen rätinää; hänen äitinsä siellä ompeli pukuja, takkeja tai puseroita äidille ja tädilleni.
Jouluaattona olohuoneeseen tuotiin suuri kuusi ja lasten tehtävänä oli koristella se. Sinä päivänä syötiin vain riisipuuroa maidon kanssa. Lounaan jälkeen illan suussa tuli Joulupukki tuomaan lahjoja. Hän oli pukiksi naamioitunut mies, ja lapset yrittivät kuumeisesti arvata, kuka hän oli todellisuudessa. Se oli lpasista kovasti jännittävää.
Lahjaksi äiti toivoi kirjaa ja flanelliyöpaitaa. Toivomus tuli melekin aina täyteyksi. Lomat vietettiin yhdessä serkkujen kanssa, luisteltiin ja hiihdeltiin. Lpaset nukkuivat kaikki yhdessä isossa makuuhuoneesa sisossa sängyssä, joka oli tiliasuutta varten varta vasten valmistettu.
Nyttemmin nämä perinteet ovat jo melkein hävinneet. Näyttää siltä, että tänä päivänä lahjoista: tietokoneista, kauko-ohjatuista autoista ja roboteista on tullut pääasia. Vanhan mollamaijan korvaavat nyt pienet "leluvintiöt", jotka syövät, juovat, sottaavat ja jopa pissivät, ja maksavat todella paljon.
Uskon, että ihmisillä oli silloin ennen enemmän mielikuvistusta, ja kun jotain lahjaa sai toivoa kauaan, sitä myös arvostettiin ihan toisella tavalla; päinvastoin kuin tämän päivän lapset tekevät.
Tommaso Veltri
PS. Kirjoitus julkaistiin Joulu-Mansikassa 1992 sekä suomeksi että italiaksi. Aika hyvin kirjoitettu silloin kolmannella luokalla olleelta pojalta. Kirjoitustaitonsa Tommaso oli perinyt ainakin äidiltään Ritva Reinlundilta, joka aikoinaan avusti Mansikkaa tosi hienoilla artikkeleilla.
Lue myös muita Mansikan jouluartikkeleita:
Suomalais-italialaista oopperaa keittiössä,
Erilainen lepojoulu,
Pukki ja Befana yhteisellä keikalla.
TOIVOTAMME KAIKILLE MANSIKAN LUKIJOILLE
Rauhallista, Hauskaa ja Virkistävää Joulua!!!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.