On aamuyö. Herään korvia vihlovaan meteliin. Kadun kaikki eläimet ulvovat yhteen ääneen. Kuin kertoakseen jotakin. Jopa pieni pinserimme nyyhkyttää hiljaa makuuhuoneemme vieressä. Lopulta koko perhe herää levottomuuteen. Laitamme raollaan sinnittelevän ikkunan kiinni, katsomme toisiamme ja kierrämme asunnon ympäri. Tarkistamme lukot. Kaikki on aivan normaalia. Ei liikettäkään. Palaamme petiin, käännämme kylkeämme ja jatkamme kuitenkin unta. Mietteliäinä, mutta rauhassa.

Kunnes aamulla valkenee eläinten yön levottomuuden syy. Moni l´aquilalainen on nähnyt aamuyön kylmässä pimeydessä noin klo 3.32  koko elämänsä pirstautuvan sirpaleina maan tasalle. Kirjaimellisesti.  

Maanjäristys ei tuntunut hinterlandissa juuri muuten kuin pienenä levottomuutena. Etelässä tilanne on katastrofaalinen ja äärettömän surullinen. Moni perhe on menettänyt rakkaansa, moni kotinsa ja työnsä. Kansallinen tragedia leviää jokaiseen italialaiseen kotiin, jokaisen italialaisen sydämeen. Maan valloittaa hetkessä mittaamaton solidaarisuus. Huoli lähimmäisestä, vaikkakin tuntemattomasta saa kansan liikkeelle, aina rajojen ulkopuolelta asti. Draama näyttää kuitenkin kahdet kasvot. Shakaalit keräävät hylätyistä kodeista kaiken arvokkaan, samalla kun toiset jättävät omaisuutensa kiirehtiäkseen auttamaan apua tarvitsevia. Ystävämme ovat lähteneet viemään vettä sitä tarvitseville. Yksi luovuttaa verta, toinen juoksee paikalle raivausavuksi. Sortuneiden rakenteiden alla on yhä uhreja, joita kaivetaan esille. Kaikki tuntevat kansan tarpeen. Tarpeen olla yhdessä, tarpeen auttaa.

Suomen spr on kertonut vievänsä Italiaan apua vasta sitä pyydettäessä. Mikä on aivan ymmärrettävää, kansainvälistäkin apua on lähettyvillä runsaasti. On tärkeää, että alue pysyy toimivana tukkeutumatta jälkijäristysten varalta. Moni maa aivan Italian välittömässä läheisyydessä onkin ilmaissut valmiustilanteensa Italialle. Mutta tilanne antanee aihetta kuitenkin yleisempään elämän pohdintaan. Aikana, jolloin sanat eivät riitä kuvailemaan ihmisen turvattomuutta sekä pelkoa, mieleen hiipii hiljaa pieni ajatus. Vaikean tilanteen edessä on mahdotonta löytää juuri oikea hetki, mutta sittenkin;

Joskus apua on hyvä tarjota, vaikka sitä ei pyydettäisikään. Sillä sitä tarvitaan vielä pitkään.

Karkki