Francesco Cossiga in memoriam

Francesco Cossiga

(26.heinäkuuta 1928 Sassari / 17.elokuuta 2010 Rooma)

Italian entinen presidentti Francesco Cossiga  ehti olla vain  yhderksän  päivää hoidettavana roomalaisessa sairaalassa ennen kuolemaansa. Hän oli 82-vuotias. Hän oli peräti 50 vuotta osana Italian historiaa. Kenelläkään toisella italialaisella poliitikolla ei ole ollut Italian tasavallan historiassa niin paljon hallinnollisia tehtäviä kuin Cossigalla.

Cossiga aloitti poliittisen toiminnan jo 17-vuotiaana (1945) liittyessään Kristillisdemokraattiseen puolueeseen Sardiniassa. Vuonna 1966 hänestä tuli jo Aldo Moron kolmannessa hallituksessa puolustusministerin alivaltiosihteeri.

Cossiga, joka  edusti Italian kristillisdemokraattista puoluetta,  toimi presidenttinä vuosina 1985-1992, hoitaen suurelta osin seremoniallisia tehtäviä, minkä jälkeen hänestä tulikin automaattisesti elinikäinen senaattori.  Pitkän, 50 vuotta kestäneen poliittisen uransa aikana hän ehti toimia  kaikkien aikojen nuorimpana Italian sisäministerinä vuosina 1976-1978, pääministerinä  vuosina 1979-1980  ja senaatin kaikkien aikojen nuorimpana  puheenjohtajana  vuosina 1983-1985. Vuonna 1980 hän oli myös G8:n puhemies. Kaikkien näiden tehtävien ohella hän hoiti myös lakitieteen professuuria Sassarin yliopistossa.

Juuri Cossiga oli sisäministerinä, kun vasemmistoradikaali terroristiryhmä Punaiset prikaatit kaappasi vuonna 1978 Aldo Moron, kristillisdemokraattien silloisen johtajan. Kun Moron ruumis myöhemmin löydettiin, Cossiga jätti sisäministerin tehtävät pettyneenä siihen, ettei Moron henkeä  kyetty pelastamaan. Hän onkin todennut: - Jos minulla on valkoiset hiukset ja ihossa tahroja  se johtuu yksin siitä, että se oli meille kaikille niin kovin tuskallista, kun annoimme Moron kuolla. Tilanne oli ollut todella vaikea, koska  hän ei voinut suostua rikollisjärjestön Punaisten prikaatien vaatimukseen heidän rikoksia tehneen  jäsenensä vapauttamisesta.

Vuotta myöhemmin Cossigasta tuli pääministeri. Elettiin edelleen levotonta aikaa ns. Lyijyn vuosia (Anni di piombo). Kommunistipuolue väitti, että Cossiga olisi auttanut  Prima Linea-terroristijärjestöön kuuluneen Marco Donat Cattinin pakenemista ulkomaille, koska tämän isä oli hänen puoluetoverinsa. Parlamentissa kantelu kuitenkin hylättiin, mutta polemiikki ei silti loppunut, ja  Cossiga joutui lopulta joksikin aikaa hyllytetyksi tärkeämmistä tehtävistä, kunnes hänet vuonna 1983 valiittiin senaatin puhemieheksi. 

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1985, hänestä tulikin sitten Italian tasavallan kahdeksas  ja toistaiseksi ainoa ensimmäisellä äänestyskierroksella valituksi tullut presidentti. Vuoteen 1989 asti hän oli notaari-presidentti , mutta  Berliinin muurin kaaduttua hänestä tuli presidente picconatore, joka alkoi arvostella vähän kaikkea: poliitikkoja, etenkin kristillisdemokraatteja, tuomareita, viranomaisia jne.

Cossiga jättikin sitten Quirinalen 28.4.1992 - kaksi kuukautta ennen määräajan loppumista, koska hänen puheensa olivat aiheuttaneet hämminkiä.  Varsinkin se, että hän sanoi ääneen sen, että Italia oli rajoitetusti itsenäinen demokratia ja ulkomaalaisen valtion suojeluksessa, minkä kaikki tiesivät, ja syytti siitä erityisesti kommunistipuoluetta. 

Heinäkuussa 1994 ministerituomioistuin ja myös Rooman syyttäjävirasto totesi syytökset Cossigaa kohtaan perättömiksi ja hän saattoi taas alkaa politikoimaan. Ja pian hän alkoi toimia senaatissa omin päin, arvioiden kulloisenkin tilanteen kerta kerralta erikseen. Vuonna 1998 hän huolehti siitä, että D´Aleman hallituksella oli enemmistö takanaan, ja sama toistui Prodin toisen hallituksen aikana  (2006),  ja vuotta myöhemmin hän takasi myös Berlusconin hallitukselle luottamuksen.

Politiikan ohella Francesco Cossiga  harjoitti perustuslaillisia tutkimuksiaan, keräili tinasotilaita ja lueskeli  muun muassa irlantilaisia vakoiluroomaneja. Muistuttihan kaukana oleva saari sitä paikkaa, jossa hän oli aloittanut inhimillisen elämänsä Sardiniassa.  

ooooo

1)     Italian ex-pääministerin ja kristillisdemokraattisen puolueen johtohenkilön Aldo Moron kidnappaus ja murha  55 päivän vankeuden jälkeen vuonna 1978 oli Punaisten Prikaatien tunnetuin operaatio ja samalla käännekohta  järjestön toiminnassa. Yleinen mielipide vasemmistonkin piirissä kääntyi voimakkaasti järjestöä vastaan, ja poliisi aloitti määrätietoisen kampanjan järjestön tuhoamiseksi.