Mauno Kuusisto 3.11.1917- 29.8.2010

Suomen kansan rakastama tenori Mauno Arnold Kuusisto kuoli 29.8.2010 Tampereella. Hän oli syntynyt 3.11.1917 ja oli koko ikänsä tamperelainen. Monet Mansikan lukijoista varmaan muistavat hänen upean äänensä.

Mauno Kuusisto oli merkittävä suomalainen laulaja, joka monipuolisella ohjelmistollaan toimi eri musiikkityylien välisenä sillanrakentajana. Hän ei omasta mielestään koskaan laulanut iskelmiä, vaan kertoi laulavansa ainoastaan kauniita lauluja. Hänen tunnetuin levytyksensä oli italialainen Dicitencello vuie, Kertokaa se hänelle, joka vetosi vahvasti kuulijoihin. Sodan jälkeinen aika oli laululle otollinen ja Kuusistosta tuli suosittu, koko kansan tuntema laulaja ja elokuvatähti.

Mauno Kuusisto jäi muutaman kuukauden ikäisenä orvoksi ja varttui isovanhempiensa hoivassa. Monta lapsuuden kesää hän vietti Pohjanmaalla Voltissa, jossa toimi paimenena. Arvellaan hänen saaneen sieltä aidon kosketuksen suomalaisiin kansanlauluihin. Laulaminen oli hänelle luontaista jo pienenä poikana. Kuusiston koruton tapa esittää lauluja oli tunteisiin vetoavaa. Kuusisto kertoi eräässä haastattelussa laulaneensa Sorrentoa jo hiekkakasalla leikkiessään. Soudellessaan veneellä hän oli usein laulanut, ja ihmiset olivat kerääntyneet kuulemaan pojan laulantaa.

Lapsuutensa Mauno Kuusisto asui Finlaysonin työläisten talossa ja pääsi jo teini-ikäisenä Finlaysonille ”rasvaripojaksi”, öljyämään kutomakoneita. Hän kävi kansakoulun 1924 -32 Tampereella Aleksanterin koulussa. Noihin aikoihin hän sai ensimmäisen soittimensa; huuliharpun. Sitä hän soitteli silloin tällöin aina viime vuosiinsa asti. 1930-luvun alussa Mauno Kuusisto kävi Pyynikin vanhaa ammattikoulua, josta hän valmistui metallilinjalta.

Hänelle kuitenkin tarjottiin Finlaysonilta, jossa hän jo teini-ikäisenä oli toiminut «rasvaripoikana», mallipuusepän paikkaa ja hän aloitti työt siellä ennen sotia. Finlaysonin tehtaan oman musiikkitoiminnan piirissä Mauno Kuusiston jo ennen sota-aikaa alkanut lauluinnostus alkoi kantaa hedelmää.

Sodan jälkeen Kuusisto pääsi ensin Tuomiokirkon kanttorin, tirehtööri Kalle Mäkisen lauluoppilaaksi. Niihin aikoihin hän alkoi toimia myös solistinaa tamperelaisissa kuoroissa ja kvarteteissa.Hän oli myös Tampereen musiikkiopiston kirjoilla ja hakeutui Helsinkiin Ture Aran lauluoppilaaksi. Vuonna 1957 Mauni Kuusisto jätti Finlaysonin, kun laulaminen alkoi viedä yhä enemmän aikaa, ja ryhtyi täysipäiväiseksi laulajaksi.

Ensikonserttinsa hän piti Tampereella 1952 ja Helsingissä 1955. Upeaääninen Kuusisto sai pian keskeisiä tenorirooleja Tampereen Oopperassa. Hän lauloi siellä kaikkiaan 21 operetti- ja oopperaroolia ja vieraili kaksi kertaa 1960-luvulla myös Kansallisoopperassa Helsingissä. Maunon ääni soi hyvin ja kehittyi aina vain, jopa niin, että hän pystyi laulamaan dramaattisemman Don Josén roolin Bizétin Carmenissa.

Radioesiintymisten kautta Mauno Kuusiston ääni tuli tutuksi Suomen kansalle jo 1950-luvulla. Vuonna 1959 levytuottaja Johan Vikstedt halusi Mauno Kuusiston äänen äänilevylle. Yleisradion äänityksistä oli ennestään koottu Maunon joululaulutulkintoja jo parille ep-levylle. Näiden jälkeen tehtiin Vikstedtin ideoimana single-levytys Heijastus, jonka toiselle puolen laitettiin laulu Kertokaa se hänelle (Dicitencello vuie). Levyn B-puoli aiheutti valtavan menestyksen ja Kuusistosta tuli hetkessä ”supertähti”. Levy oli ensimmäinen suomalaisen mieslaulajan saama kultalevy ja 47 000 kpl:een myynnillä se on yhä Suomen eniten myyty singlelevy.

Suomi-Filmin T.J. Särkkä halusi Mauno Kuusiston myös valkokankaalle. Kertokaa se hänelle, Kuusiston omaelämäkerrallisiin tapahtumiin löyhästi perustuva mustavalkoinen elokuva (1961), oli hänen ensimmäinen elokuvansa. Sitä seurasi romanttinen värielokuva Kun tuomi kukkii(1962). Molemmat elokuvat ohjasi Åke Lindman.

Mauno Kuusistolla oli myös oma Fan Clubinsa. Ja hänen kasvonsa painettiin purkkakuviin. Elokuvateatterit vetivät porukkaa maalla ja kaupungeissa. Hän oli Viikko-sanomat lehden lukijaäänestyksen mukaan seitsemän suosituimman suomalaisen joukossa vuosina 1960, 1961 ja 1962. Kuusisto piti suosionsa, vaikka niihin aikoihin nuorisomusiikki alkoi nousta esiin mm. rautalankamusiikin ja rock-musiikin muodoissa.

Kuusisto repertuaariin kuuluivat hengelliset laulut, kansanlaulut, laulelmat, operettilaulut, ooppera-aariat ja viihdemusiikki. Iskelmiä hän ei laulanut ja korosti sitä usein haastatteluissaan. Kuusisto oli mielestään kauniiden laulujen laulaja ja monipuolisella ohjelmistollaan hän keräsi kuulijoita yli musiikillisten raja-aitojen. Hän toimi sillanrakentajana eri musiikkityylien välillä. Tällä tavoin hän yhdisti myös kuulijoita; hän oli ensimmäisiä cross-over -artisteja Suomessa.

Uransa aikana, joka kesti 1990-luvun puoliväkiin asti, Mauno Kuusisto ehti esiintyä tuhansia kertoja. Hän esiintyi paljon myös ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa. Viime vuosina hän vetäytyi julkisuudesta, mutta aika ajoin hän vilahti lehtien palstoilla ja oli yhä tuttu näky Tampereen katukuvassa.

Mauno Kuusisto oli yksityishenkilönä suurelle yleisölle etäinen. Hänen musiikillinen henkilöhistoriansa ehdittiin onneksi tallentaa muutama hänen vielä eläessään. Silloin kävi ilmi, että Kuusisto oli laulajana paljon monipuolisempi, kuin mitä julkisuuskuva antoi ymmärtää.

Mauno Kuusistoa jäivät kaipaamaan lähipiiri, sekä suuri joukko hänen uskollisia kuuntelijoitaan ja ihailijoitaan.

OOOO

 PS . Varmaankin useimmat Italian suomalaisista muistavat ainakin jonkin Mauno Kuusiston laulamista kappaleista, jos ei muuten niin varsikin tuosta alunperin italialaisesta laulusta Kertokaa se hänelle (Dicitencello vuie). Tiedot on poimittu Aki Hietalan artikkelista.. Toimitus