Roomasta alkoi kristillisen joulun perinne  

 

Nykyisen kristillisen joulun viettämisestä 25. joulukuuta sovittiin 300-luvun puolivälissä Roomassa, mistä tapa levisi nopeasti suureen osaan kristikuntaa. Ennen sitä oli Jeesuksen syntymän muistojuhlaa vietetty 6. tammikuuta eli perinteisenä loppiaispäivänä. Kun sitten joulua alettiin viettää 25.joulukuuta,  muuttui 6.tammikuuta ilmestysjuhlaksi.

              

Joulun juurena pohjoismaissa oli sen sijaan vanha satovuoden, lähinnä viljan puinnin lopettajaisjuhla, joka oli samalla kuuvuoden loppu. Sitä seurasivat niin kutsutut tasoituspäivät, koska kuuvuosi oli lyhyempi aurinkovuoteen verrattuna.

 

Jakoaika ja kekri

 

Suomessa tasoituspäiväjakson nimenä oli jakoaika. Kuuvuoteen mahtui 12 taivaallista kuukautta, joka oli 29 vuorokautta 12 tuntia 44 minuuttia ja 2,98 sekuntia. Aurinkovuoteen verrattuna jäi jäljelle  yhdentoista ja yhden neljäsosa vuorokauden kestävä aukko. Siitä nimi jakoaika. Se oli vanhaa juhla-aikaa.  Useimmat arkiset työt olivat kiellettyjä: mm. pyykinpesu, teurastus ja metsästys, jopa lahjojen jakaminen köyhille ja naapureille sekä tuhkan käsittely. Piti myös liikkua hiljaa ja rauhallisesti.

 

Vastaavaa tasoitusaikaa tiedetään vietetyn monen muunkin kansan parissa. Sitä vastasi myös vanhan kirkon dodekahermeron, joka Toursin kirkolliskokouksen päätöksissä sijoitettiin  25. joulukuuta ja 6. tammikuuta väliseen aikaan.

 

Muinaiset suomalaiset aloittivat vuotensa syksystä, johon edellinen satokausi loppui. Kun vilja ja karja oli saatu talteen, vietettiin kekrijuhlaa (vaihtoehtoisesti on käytetty myös nimityksiä köyri, keyri, keuri, jopa köyry) nykyisen pyhäinpäivän aikoihin. Juhla ei kuitenkaan ollut alunperin vainajien muistojuhla, vaan kekri oli yksi karjalaisten palvomista jumalista, joka suojeli karjaa.

 

Kekri sattui silloisen vuoden vaihteeseen ja vastasi siten sekä nykyistä joulun seutua että uutta vuotta.  Suomalaisen rahvaan parissa vuoden katsottiin alkavan aina 1600-luvulle asti kekrin jälkeen.

 

1800-luvulla kekri alkoi keskittyä 1. päivään marraskuuta ja sai samalla vainajainjuhlan sisältöä katolisen esimerkin mukaisesti. Nykyisin kekriä siis vietetään pyhäinmiesten päivänä marraskuun ensimmäisenä lauantaina.

 

Kekristä jouluun

 

Suuri osa suomalaisten vanhoista joulutavoista, kuten jouluoluet ja useimmat maatalouteen liittyvät joululeikit, on siirtynyt perintönä kekristä jouluun ja uuteen vuoteen.

 

Samalla kekrirauhasta tuli joulurauha, joka pohjoismaissa alkoi perinteisesti Tuomaan päivästä 21. joulukuuta.  Vuodesta 1936 on radiosta kuultu suorana lähetyksenä jouluaattona kello 12 (Italian aikaa kello 11) Turun raatihuoneen parvekkeelta lausuttu, tähän vanhaan tapaan perustuva joulurauhan julistus, joka siis nykyään alkaa Suomessa 24. joulukuuta ja kestää 20 päivää.

 

 

Sana joulu on saatu suomen kieleen ruotsista (muinaisruotsissa  jól) joskus keskiajalla, sana juhla vielä aikaisemmin. Joulukuu-sanaa alettiin käyttää talvikuun rinnalla 1600-luvulla.

 

Nykyisen joulun aikoihin vietettiin pohjoismaissa pakanallisella kaudella sydäntalven aikaan hevosjuhlaa uhreineen ja kilpa-ajoineen, Kristinuskon myötä Suomeen tuli legenda Pyhästä Stefanuksesta, joka Suomessa sai tallirenki Tahvanuksen eli Tapanin muodon. Vieläkin hänelle on omistettu toinen joulupäivä, tapaninpäivä(RVC)

 

(Lähde: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto)