Löysin  Helsingin Sanomien nettisivuilla olleen oheisen kirjoituksen, jota tässä kommentoin.   

Lapsena oppimiskyky on parhaimmillaan ja uteliaisuus luontaista. Se helpottaa myös vieraiden kielten opettelua. Jos alakouluikäinen lapsi elää vieraskielisessä ympäristössä, hänestä kasvaa kaksikielinen noin viidessä vuodessa. 
       "Silloin kielitaito on kehittynyt puhetaidosta toiminnalliseksi kaksikielisyydeksi. Silloin lapsi pystyy oppimaan vieraalla kielellä yhtä hyvin kuin äidinkielellään opiskelevat", kertoo suomea toisena ja vieraana kielenä tutkiva professori Maisa Martin Jyväskylän yliopistosta. 
        Alle kouluikäiset saavuttavat tätä vastaavan kielitaidon vielä nopeammin. Lapset ovat hyviä varsinkin ääntämisessä, sillä lapsen aivot ottavat  joustavasti vastaan vieraita äänteitä. Kyky häviää sitä mukaan, kun lapsi kasvaa. 
       Aikuiset kuitenkin ymmärtävät vierasta kieltä lapsia paremmin

                                        
Näin siis  Helsingin Sanomat.  Voin todistaa henkilökohtaisesti väitteen  paikkansa pitäväväksi.  Olin itse  viisivuotias, kun  äitini  kuoltua minut adoptoi lapseton pariskunta. Ottoisäni oli ruotsinkielinen ja ottoäitini suomenkielinen, mutta hän hallitsi myös ruotsinkielen.   Uudet  vanhempani  laittoivat minut ruotsinkieliseen  lastentarhaan.  Ensin alkuun olin kovasti hiljainen, mutta sitä ei kestänyt kauan. Ja pian aloin keskustella  uuden isäni kanssa  ruotsiksi ja uuden äitini kanssa  suomeksi. 
       Seurauksena oli se, että minun ei  oppikoulussa  ollessani tarvinnut lukea ollenkaan ruotsin läksyjä,  ja abiturientti-luokalla ruotsin kielen opettaja jopa lähetti minut kokeiden aikana asioilleen, koska  selvisin kokeista aina hyvin lyhyessä ajassa. 
       Puhukaa rohkeasti suomen kieltä lastenne kanssa, kun olette heidän kanssaan kahden kesken.  Suosittelen lämpimästi!  Kaksikielisyys  ja monikielisyys  ovat
, kuten italialaiset sanovat: una marcia in piu.