306190.jpg 

Perinteitä, tuoksuja, muistoja

Piparkakun ja kuusen tuoksusta, tutuista joulusävelmistä, kynttilöistä. Kaikista niistä valmisteluista, jotka huipentuvat jouluaattoon. Kuusen koristelu, puuron syönti aamupäivällä, joulurauhan julistus Suomen Turusta, joulusauna. Kaiken tohinan hiljeneminen lyhyen talvipäivän hämärtyessä, kynttilöiden syttyminen, lapsenomainen ilo perheen kokoontuessa aattoaterialle.

 

Tuttujen ja silti aina uusien jouluherkkujen valmistelu, iloinen yhdessäolo. Myöhemmin lahjojen jako, kiireetön istuskelu hämärässä joulukuusen välkettä ihaillen. Tunnelmallinen, sadunomainen ilta, jollaisia on vain yksi vuodessa. Ja sitten joulupäivänä se valtava tohina suvun kokoontuessa joulupäivän aterialle.

 

Tällaisena muistan joulun Suomessa. Entä täällä Italiassa?  Mielestäni tärkein puuttuva tekijä on joulurauha. Italialaisen joulun tekijät: panettone, torrone ja spumante (korkea joulupulla, mantelimakeinen ja kuohuviini) ovat juhlavia kyllä, mutta meille pohjoismaisen joulun hartaudella toimitetut valmistelut ja erikoisherkut tunteville tortellini  lihaliemessä jouluateriana tuntuu vähän – etten sanoi – köyhältä. Niitähän syödään muutenkin harva se sunnuntai.

 

Myös oman joululauluperinteen puuttuminen pistää silmään. Kun vietin ensimmäistä jouluani Italiassa lapsuudenystäväni ja hänen miehensä vieraana Luccan lähellä, kuuntelimme tippa silmässä aattoiltana En etsi valtaa loistoa... Mies tuli sisään ja kysyi: - Mitä te noita suruvirsiä kuuntelette?

 

Sanokaa vain minua pinnalliseksi, mutta minun jouluni koostuu monista vuosien varrella rakkaiksi tulleista perinteistä, tuoksuista ja muistoista. Mieluisimpia joulumuistojani ob koulun kuusijuhla, jossa aina lauloin täysin rinnoin Enkeli taivaan lausui näin.  Lukion viimeisellä luokalla murehdin, sillä se oli viimeinen kuusijuhla.

 

Tänäkin vuonna osallistumme innolla Club Suomi Finlandian (nykyään Club Finlandia Anconan) kuuluisaan joulujuhlaan, maistelemme hartaudella laatikot ja tortut, laulamme kauneimmat joululaulumme ja lapsemme seuraavat innolla esimerkkiä. Jouluperinteemme on rikas ja antoisa. Olkaamme siitä syystä ylpeitä!

 

Koska jouluna koti-ikävä saa aina vallan ja aika kultaa muistot, haluan lopuksi lähettää joulutervehdyksen kotiin Sylvian joululaulun sanoin:

 

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo

Sinne Suomeeni kaukaisehen.

Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo

Sä siunaa se maa muistojen.

Sen vertaista toista en mistään mä saa,

On armain ja kallein mull´ ain Suomen maa...

 

Teksti: Tirkistelijä (1991)

Piirros:  Kati Kovács (1992) 

 

OOOOOOOOOOOO

 

PS. Voit lukea kaikki  joulujutut klikkaamalla Kategoriat-laatikosta oikealla otsikkoa Mansikan JOULU 2006.