Auringonpaistetta ja paistettua kalaa .....  

1242665534_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Kesän lähestymisen voi aistia sekä televisiossa laihduttavien tuotteiden mainostamisessa, kuin myös ulkona tyyntyvänä tuulena ja jatkuvasti kuumentuvana auringonpaisteena. Ajankäytön keskittyminen merenrannoille näkyy meidän lähimaastossa rantojen ja rantakuppiloiden perusteellisena putsaamisena talvimyrskyjen jäljiltä. Nyt rannoilta voi vuokrata aurinkotuoleja ja kanootteja, osallistua sukelluskurssille jne.

Risteilyalukset kuskaavat matkailijoita täpötäysissä aluksissa satamasta toiseen, ja rahakkaammat nauttivat olostaan hienojen yksityisalusten kansilla. Mukava piirre Liguriassa on tosin vielä nykyään se, että veneily ei ole vain rikkaimpien yksinoikeus. Pieniä kalastajapaatteja ja yksinkertaisia purjeveneitä ovat poukamat pullollaan.

Kesäsesongiksi haetaan moniin yrityksiin työntekijöitä vasta toukokuussa, juuri ennen kiireisimmän kauden avausta. Erityisesti hotellit, ravintolat ja baarit etsivät suurin ilmoituksin kesätyöläisiä, kielitaito on plussaa, erityisesti saksan ja ranskan kielitaito. Ongelmakohdaksi saattaa vain muodostua palkanmaksu, tai paremminkin sen puute. Iso ja varsin ikävä ilmiö näyttää olevan ilmaisen työvoiman käyttö erilaisten työharjoittelujen nimikkeellä. Käytännössä tarjoudut useaksi kuukaudeksi tekemään täysiä työpäiviä, isoissa ja rahakkaissa firmoissa.

1242665390_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Verenpainetta nostattavat myös erilaiset maksulliset kurssit, joiden pitäisi mainosten mukaan parantaa työnsaantimahdollisuuksia esim. turismin alalla. Miten ne käytännössä sitä parantavat, jää arvoitukseksi. Selvää on, että niin kotimaiset kuin ulkomaiset kesäturistit merenrannalla ja merellä ovat tärkeä elinkeino.  

Huomio kohti satamakaupunkeja kiinnittyy viimeistään sagra- kyläjuhlien avattua kautensa. Ensimmäinen sagra, johon itse pääsin osallistumaan, oli Camoglin tunnelmallisessa satamassa jo 58 kertaa järjestetty Sagra del Pesce. Kaupunkiin saapuessamme tien reunalle parkkeerattujen bussien määrä, jotka näyttivät tulleen ainakin Milanosta Napoliin saakka, sai epäilemään, kuinkahan pieni satama meidät kaikki jaksaa kannattaa.. mutta yllättäen tilaa liikkua oli riittävästi (kunhan ei erehtynyt saapumaan henkilöautolla) ja halkaisijaltaan yli kolmen metrin pannulla paistettua kalaa riitti kaikille halukkaille.

Osa mammoista näytti santsaavankin useampaan kertaan. Sivukorvalla kuuntelin järjestäjien toteavan, että "2000 kiloa tuli sitten kalaa paistettua". Muutenkin juhla tuntui olevan hyvin organisoitu ja kansa nautti kauniista, jo jopa helteisestä sunnuntaisäästä. Tästä se alkaa, erilaisten paikallisherkkujen maistelu ja tanssahtelu erilaisissa kylämaisemissa pitkin kesää. Iso kesäisen olkihatunnosto kaikille kesäjuhlien talkootyöläisille! 

Soilanen