Vuosi vuoden jälkeen

Kansainvälinen naisten päivä sai urbaanin legendan mukaan alkunsa vuonna 1857 New Yorkissa tekstiilitehtassa työskentelevien naisten ryhdyttyä lakkoon kurjien työolojen ja matalan palkan kohentamiseksi. Legendan mukaan lakko päättyi dramaattisesti poliisivoimien hyökkäyksen alla.

Myöhemmin vuonna 1911 New Yorkin traagisessa Triangle tehdaspalossa uhreiksi joutuivat 148 urheaa, työlleen omistautunutta naista. Monet heistä olivat immigraatteja uuteen, toiveikkaampaan maailmaan matkanneita maahanmuuttajia. 

YK puolestaan julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi. Muutama vuosi myöhemmin, 1977, YK julisti 8. maaliskuuta naisten ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Naisjärjestöt kautta maailman ovat omistautuneet päivälle, julistaen siten naisten tasa-arvon sanomaa, rauhaa ja oikeuksia maailmassa. Naiset ovat maailman kokoava voimavara, jonka lempeissä mutta päättävissä käsissä lepäävät suuret viisaudet ja tärkeät päätökset.

 

 

On maaliskuinen torstai vuonna 2009. Kävelen pitkin italialaisen supermarketin kapeaa käytävää ja huomaan keskellä tietä pinottain Mimosoja, naisten päivän symboli-kasveja. Allergisena kierrän kukat hieman kauempaa, mutta katseeni ja kärryni pysähtyvät silti tuijottamaan mietteliäänä kellertävänä säihkyviä oksia. Miksi juuri Mimosa? Saamatta ajatuksilleni vastausta siirrän katseeni pienten oksien viereen. Halukas aviomies, poikaystävä tai muuten vain läheinen kaveri voi viedä mukanaan myös kokonaisen kasvin, ruukussa. Mimosaa riittäisi vaikka koko vuodeksi. Jatkan ostosreissua miettien edelleen naisten päivää. Jos kerran hengitämme kaikki juuri samaa ilmaa, joka on luultavasti ainoa asia, jota ei onneksi voi puolueellisesti jakaa, miksi sitten toisilla on parempia oikeuksia kuin toisilla?

En saa edelleenkään ajatuksilleni vastausta. Katselen ympärilleni. Italialainen supermarketti on täynnä naisia. Tyttäriä, ystävättäriä, äitejä, isoäitejä, vaimoja, anoppeja, siskoja, serkkuja, tyttöystäviä. Kaikki naisia. Vilkuilen heitä ja kuulen puhetta. Näen liikettä. Kauppa on täynnä erikielisiä, erimaalaisia, erisävyisiä, erikokoisia, eripituisia naisia, kaikki naisia. Oikeastaan kun ajattelen, Mimosaa pitäisi olla koko vuodeksi. Vuoden jokaisen päivän tulisi olla äitien, isoäitien, vaimojen, anoppien, siskojen, ystävättärien, tyttärien, ja tyttöystävien päivä. Ruukku Mimosaa pitäisi tärkeän päivän mielessä koko vuoden. Ja tavallaan näin kai onkin. Mainitsen miehelleni ohimennen isosta ruukkukasvista. Mies hymähtää pilke silmäkulmassa.

'Rakkaani, sinä olet Mimosa. Ja ihan vuoden jokaisena päivänä.'

BUONA FESTA DELLA DONNA!