Ensimmäinen työpaikkani Genovassa

Kotiutuminen Genovaan otti suuren askeleen, kun kohtalaisen pitkän etsinnän tuloksena pääsin palkalliseen työhön lasten kesäpäiväkotiin- Centro Estivoon. Jipii!! Työn alkamisesta ilmoitettiin muutama päivä ennen sen alkua, ja sijaintikin oli pienessä kylässä vuoren harjanteella - 1,5 tunnin paikallisbussimatkan (kesällä erityisen hikisen) päässä kotoa. Onneksi internetistä hahmottui nopeasti työmatkan reitti uudelle alueelle. Näin tuli taas tutustuttua uusiin asuinalueisiin.  

Centro Estivossa meitä  oli kokkien ja vakituisten avustajien lisäksi neljä kesäohjaajaa ja noin 45 3-6 vuotiasta lasta eri päiväkodeista, kahteen ryhmään jaettuna. Toimin erityisesti erään keskivertoa vilkkaamman pikkukaverin sekä suloisen CP-vammaisen tytön tukena. Työntekijät olivat kaikki muut syntyjään genovalaisia, lapsissa löytyi lähes joka maanosasta tulleita, mutta italiankielellä pärjättiin ongelmitta kaikkien kesken.   

Minäkin pääsin parantamaan sanavarastoani, kun kuulin, että yhdeltä lapselta oli löydetty "pidocchi", eli päätäitä! Siispä suuntasimme työkaverin kanssa töiden jälkeen apteekkiin hakemaan "shampoo per i pidocchi", ihan vaan varmuuden vuoksi.. Onneksi epidemia ei levinnyt muutamaa lasta laajemmaksi.  

Suomalaiseen päiväkodin arkeen verrattuna samaa oli yhteiset, säännölliset ruokailut ja joillakin lapsilla pitkät hoitopäivät aamuseitsemästä iltaviiteen. Erilaista oli tarkkojen aikataulujen ja suunnitelmien puuttuminen, eikä kovin yllättäen. Ohjelmana olivat päivittäin lähinnä vapaa leikki sisällä ja piirtäminen, muutaman kerran lapset pääsivät temmeltämään vesileikeissä pienelle sisäpihalle kootuissa altaissa.   

Auringon porottaessa ja lämpötilan keikkuessa +30 molemmin puolin, varjossa oleilu ovet ja ikkunat auki oli kyllä käytännössä paras vaihtoehto lapsille. Pienimmätkään lapset, noin 3-vuotiaat, eivät enää nukkuneet päiväunia! Yleistä järjestystä pidettiin, kulttuuriin kuuluen, reilulla äänenkäytöllä. Toimintaterapeuttina kiinnitin huomiota, että ohjattu toiminta oli allasleikkejä lukuun ottamatta pöydän ääressä työskentelyä, hienomotorisiin taitoihin keskittyvää.  

Nyt Centro Estivon jo päätyttyä  ja lasten lähdettyä hyvin ansaitulle kesälomalle, muistelen lämmöllä tuota kokemusta. Nopean tutustumisen jälkeen lasten kanssa oli mukava puuhailla niin ryhmänä kuin erityisesti pienemmissä porukoissa, esim. satukirjoja lukien. Niin kivoja pikkuisia he olivat kaikki! Toiset toki enemmän kärsivällisyyttä koettelevia. Hauskaa oli myös saada tutustua työkavereihin, joiden kanssa varmasti vielä soitellaan!

Soilanen