Mansikan toimituksella on ilo esitellä Karkki, joka asuu Milanon lähistöllä (hinterland). Hän on Mansikan uusi kolumnisti.  Karkki on kuten useimmat meistä naimisissa oman italianonsa kanssa, ja heillä on syksyllä vuoden täyttävä pieni poika.  Tässä hänen ensimmäinen kolumninsa.

Karkin kaviaarit 

Jokin aika sitten minulta kysyttiin koti-ikävästä ja suomenkielestä. Vastasin, että ikävä on kova ja suomikin pysyy hallussa. Eihän sitä täällä parmesaanien, kalentereiden, ferrarien ja minihameiden maassa unohtaisi. Eihän?

Oma kieli on tärkeä - pala runkoa ja puuta, josta kulttuuri-identiteettini syntyy. En voisi unohtaa sitä, eikä luonnollisesti tarvitsekaan, sillä suomalaisuus säilyy parmesaanipakettien kulutuksessakin. Kenkien korot kasvavat pituutta sentteineen, mascara kerrostuu tummiin silmäripsiin, politiikka kiehtoo oopperamaisella eksotiikallaan, sydämellinen hymykin sädehtii Italian auringossa, mutta kalakukko on aina kalakukko.

Kuitenkin eräänä iltana mietimme perinteisen espressokupillisemme ääressä yhdessä mieheni kanssa suomalaisia ja italialaisia sanoja. Moni suomenkielen sana on sama italiaksi tarkoittaen kuitenkin jotakin aivan muuta. Listasta löytyvät niin sakko, multa, matto kuin pellekin.

Siinä onkin selittämistä kehottaessani pientä poikaamme katselemaan ympärilleen ihastellen pienen lapsen uteliaisuudella uusia asioita- keskellä pientä idylliä italialaista piazzaa, omassa kotikylässämme hinterlandin laidalla. Mieheni kehottaa toisinaan puhumaan hiljaa, jotta en vain vahingossakaan sanoisi jotakin sopimatonta. Ja tottahan perusteltu huomautus on pidettävä mielessä, silloin kun se on paikallaan. Poliisi ei vartioi tien poskessa tutkassa vain antaakseen kukkien istuttamista varten palaa maaperästä, ja sakkoa odotellessa syliin saatetaan ojentaa tyhjä muovipussi.

Eräs pieni yksityiskohta kuitenkin kutkutti meitä keskustelun ytimessä eniten.

Kerroin miehelle mietteliäänä mattotelineiden puutteesta. En ole kertaakaan Italiassa oleskeluni aikana huomannut yhtäkään mattotelinettä. Sanoin kaipaavani sellaista uuden asuntomme pihalle, jossa voisin hakata kätevästi matot pölyistä. Selittäessäni miehelle hakemani sanan tarkoitusta demonstroimalla itse tapahtumaa, mainitsin sanan myös suomeksi: mattoteline. Samassa mies purskahti äänekkääseen nauruun, eikä lattialla kiemurtelusta ollut tulla loppua. Vatsanväänteiltään mies sai kuitenkin muistutettua, että matto tarkoittaa italiaksi kahjoa.

Kuka kumma takoisi kahjoa pölyistään mattotelineellä? 

                                            Terveisin  Karkki