Yllättäen ulkoministeriksi

Vuonna 1995 Tarja Halosesta tuli monien yllätykseksi  Paavo Lipposen ykköshallituksen ulkoministeri. Uskotaan pääministerin kuvitelleen, että Halosta olisi helppo pitää kurissa. Jos se oli totta, niin Lipponen erehtyi. Hallituksen kokouksissa Halosen sanottiin olleen jopa liiankin aktiivinen ja malttamaton. 
        Tellervo Koiviston mukaan Tarja oli ulkoministerinä aluksi kuin nainen, joka kantaa käsilaukustaan kaiken pöydälle. Eli että hänen olisi aluksi ollut vaikea erottaa toisistaan isoja ja pieniä asioita.
        Mutta Tarja Halonen on aina ollut hyvä oppimaan.  Ja tosikkomaiseksi väitetystä sosiaaliministeristä tuli erittäin huumorintajuinen presidentti. Jopa jalkaväkikenraali Adolf Ehrnrooth, joka vietti 95-vuotispäiviään heti presidentin vaalien jälkeen Katajanokan kasinolla, oli todennut:
        "Halosesta maa saa hyvän johtajan. Uskon vuoren varmasti, että hän pärjää. Hän on jämerä ihminen ja kasvaa vielä viran myötä.  Ja koko kansan presidentti hänestä tulee. Sen hän lupasi ja siihen uskon."
        Siihen minäkin luotin ja toivoin hartaasti, kuten oheisessa uudelle presidentille virkaanastujaispäivänä lähettämässäni onnitteluviestissä (alla) kirjoitin. Uskon, että useimpien ulkosuomalaisten on ollut ajatuksiini helppo yhtyä.

Koko kansan presidentti

Me ulkosuomalaiset rakastamme Suomea palavasti, aina vain palavammin, mitä kauemmin olemme poissa Suomesta.  Mutta rakastaako Suomi meitä?  Välistä tuntuu siltä, kuin meitä ei olisi olemassakaan Suomelle ja sisäsuomalaisille.  Ei
meitä muisteta vaalikeskusteluissa eikä pahemmin juhlapuheissakaan,
vaikka meilläkin on omat ongelmamme.
          Kuitenkin mekin olemme osa Suomen kansaa ja uudessa asuinmaassamme puhumme Suomesta lakkaamatta ja ylistämme sitä kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella.  Ja yritämme muutenkin kaikin tavoin olla hyödyksi rakkaalle synnyinmaallemme.
          Oi, Tarja, joka haluatte olla koko kansan presidentti, ja heti valituksi tultuanne puhuitte toinen toistemme rakastamisesta.  Muistakaa meitäkin joskus vaikka juhlapuheissanne!  Mekin muistamme Teitä, ja monet meistä äänestivätkin teitä. Ainakin sydämessään.  Kaikkihan eivät päässeet vaaliuurnille pitkien välimatkojen ja muiden esteiden takia.
          Toivon hartaasti, että maakuntamatkojen lisäksi, kävisitte myös meitä ulkosuomalaisia tapaamassa, kun muilta kiireiltänne kerkiätte. Me pitäisimme Teitä kuin kukkaa kämmenellä ja kuvaanne seinällä. Sillä presidenttinä olette oleva meille Suomen henkilöitymä, siinä missä Marakin ja Koivisto ja monet muut Teitä ennen.  (RVC)
 
PS. 1. Tässä oli toinen osa paperisesta Mansikka-lehdestä vuonna 2000.  Mukavana muistona Halosen presidenttikaudelta on ennen kaikkea hänen vierailunsa Villa Lantessa  syyskuussa 2010.

PS.  2.  Saapahan nyt nähdä millaisen Tasavallan presidentin saamme ensi vuoden puolella, käykääpä kaikki, jotka kynnelle kykenette, äänestämässä uutta Suomen Tasavallan presidenttiä! 

(RVC)