Päätin kaiken uhallakin julkaista Mansikassa tämän Veli-Matti Hynnisen artikkelin, jonka otsikkokin on jo houkutteleva. En kyllä tee tätä kysymättä lupaa, mutta valitettavasti - tai siis Rooman suomalaisten kannalta onneksi - rovasti taisi olla jo matkalla Roomaan, jossa hän pitää huomenna sunnuntaina suomalaisen
äitienpäiväjumalanpalveluksen.  Eikä siis ehtinyt lukea viestiäni saati sitten vastata pyyntööni. Kolumni on jo julkaistu Töölöläinen-lehdessä,  mutta kuinka monella Italian suomalaisella on mahdollisuus sitä lukea. Luulisin aika harvalla.

Sitä paitsi artikkelissa kerrotaan myös meistä Italian suomalaisista ja Mansikasta ja Mustikasta ja minustakin, joten pakkohan se on julkaista Mansikka-lehdessä.  Olisin tietysti voinut vain siteerata ne kohdat, joissa meistä kerrotaan, mutta mielestäni artikkeli on niin hieno kokonaisuus, ettei sitä voi leikata.  Siis kiitokseni Veli-Matille.

 

Ja kaikille Mansikan lukijoille iloista Äitienpäivää! (RVC)

 

208604.jpg

 

Mansikka vai mustikka?
07.05.2009 Töölööläinen-lehti


Luonto kaipaa kevätsadetta, ihminen rakkautta ja hellyyttä. 

Vasta läheisyys ja lämpö virvoittavat elämän. 

Äitienpäivä on läheisyyden juhlapäivä. Naiseuden tuottama ilo vahvistaa elämän. Siksi olisi erehdys elää tutustumatta naiseuden olemukseen. Äitienpäivä muistuttaa elämän perusolemuksesta tutustumalla naisen sieluun. 

Verdin Rigoletto-oopperassa naisen joustavuus ja oikullisuus (La donna e mobile) tunnustetaan Vergiliuksen Aeneis-eeppoksen hengessä. Siinä Merkurius ilmestyy Aeneaalle unessa kehottaen tätä lähtemään mahdollisimman pian Karthagosta ja jättämään rakastettunsa Dido. Perustelu on lyhyt: 

Oikullinen ja muuttuvainen on aina nainen (Varium et mutabile semper femina). 

Raamatussa puhutaan naisen ja miehen roolijaoista. Roolien punninta näkyy myös virsikirjassa, josta isänpäivävirsi puuttuu kokonaan. Äidin ja naisen puolesta rukoillaan sitäkin enemmän. Väinö Malmivaara kutsuu sepittämäänsä virttä 467, Oi Jeesus siunaa äitiä, lasten virreksi äitienpäivänä. 

Nainen on siis ratkaisija. 

Italiansuomalainen ”paperivuorineuvos” Ritva Viertola-Cavallari, toimittaa italiansuomalaisille Mansikka-lehteä. Siinä hän kertoo italialaisen naisen arjesta. Pienessä Monte San Viton kaupungissa miehensä suvun suuressa suojeltavassa talossa Cavallari kertoo, että joka kolmannes italialaisista avioliitoista kariutuu anoppien yliaktiivisuuteen. 

Kerran puhelinasentaja löysi nuoren parin kotipuhelimesta kuuntelulaitteen, jolla anoppi alakerrassa tarkasti kontrolloi miten miniä hänen poikaansa kohtelee. Hanakat naiset ovat joskus muodostuneet joillekin uhaksi tai suorastaan kohtaloksi. 

Suomalaiset lukevat Italiassa siis Mansikkaa. Milanossa voi lisäksi kuulla kauniisti heläjävää Mustikka-kuoroa, jota Anna Kotinurmi ansiokkaasti johtaa. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. 

Eurooppalainen elämäntapa poikkeaa monista muista sillä, minkälaisen roolin olemme antaneet naiselle. Väitetään, että ”Daami” (domina) olisi eurooppalaista keksintöä. Ja jos oikein paljon välittää naisestaan, voi suomalainekin intoutua kutsumaan naistaan vaikkapa Madonniinaksi tai Madonnaksi. Maailman rakastetuin domina tulee aina olemaan Maria, Jeesuksen äiti, Jumalansynnyttäjä. 

Katteetonta naisen hymistelyä voi kuitenkin pitää mauttomana tyhmyytenä. 

Oscar Wilde kutsui daamia ”sfinksiksi ilman salaisuutta”. En tiedä miten hyvin Wilde tunsi naisensa, mutta rohkenen olla täysin päinvastaista mieltä. Nainen on kätkenyt sieluunsa niin syvän salaisuuden, että meillä miespoloilla taitaa koko elämä kulua sen arvoituksen ratkaisemiseen. 

Daami sisältää myös vahvan paradoksin, vastakohtaisuuden ajatuksen. Nainen on aina valtiatar , mutta samanaikaisesti hänellä on lupa olla heikko. Daami ei vaadi mitään, mutta saa kaiken. Tyynen rauhallisena hän astuu areenalle, vaikka ympärillä kohisee kuin valtamerilaivassa. Ilman naisen viekkautta ei iltapäivälehdillä tai lööppinikkareilla olisi tulevaisuutta. 

Äitienpäivänä voi ihmetellä eurooppalaista käsitystä naisesta. Miksi aasialaiset ja afrikkalaiset niin makeasti nauravat valkoisten feminismille? Kaikkia kulttuureita yhdistää kuitenkin sama: naisen rakastaminen ja äitiyden kunnioittaminen. 

Äitienpäivä yllyttää osoittamaan hellyyttä naiselle. Aidon hellyyden puute raastaa sieluja ja repii maailmaamme. Rakkauden jano ja kaipauksen polte tekevät elämästä arvokkaan ja onnellisen. 

Hyvätuulinen nainen on onnellisuuden avain. Meidän miesten päätehtävä onkin pitää naisemme hyvällä tuulella. 

Veli-Matti Hynninen