Italialaiset häät 2


Italialainen hääkutsu jakautuu yleensä kahteen osaan, partecipazione jossa kerrotaan ketkä menevät naimisiin ja missä, sekä invito, jossa kutsutaan ravintolaan. Kirkkoon tai kunnantalolle saa tulla pällistelemään kuka vaan, mutta ravintolaan kutsutun täytyy ymmärrettävistä syistä vahvistaa tulonsa, sekä tietenkin huolestua lahjapolitiikasta, kuten edellisestä postauksesta jo selvisi.

Tuppulassa siviilivihkimyksen paikka on kunnanvaltuuston kokoussali, mutta olen ollut todistamassa myös vihkimistä kunnantalon vieressä olevassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Entisessä linnanpuistossa on temppelimäinen huvikatos, jonka alle sopivasti mahtuu vihkipari, pormestari ja mahdollisesti tunnelmamusiikista vastaava.

 

1242147237_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Kirkkovihkiminen on sormusvaloja lukuunottamatta tavallinen jumalanpalvelus, jossa seurakuntalaiset lukevat raamattua, pappi pitää saarnan, välillä seistään, välillä istutaan ja siinä välissä luetaan tai veisataan rukouksia. Tahtomisia, sormuksenvaihtoja ja isämeitää seuraa ehtoollinen. Kirkollisten menojen jälkeen pappi lukee lakikirjasta mitä siviilioikeudessa avioliitolla tarkoitetaan, ja osapuolet sekä todistajat allekirjoittavat paperit.

Madonlukujen aikana morsiusparin ystävät järjestävät jonkun jekun, kuten käärivät hääauton kauttaaltaan vessapaperiin tai vaihtavat sen Apeen. Pariskuntaa ja appivanhempia jonotetaan onnittelemaan jo kirkossa, ja jonosta päässeet siirtyvät kirkon rappusille, jossa joku jo jakaa riisiä.

Hääkuvat otetaan ulkosalla, ja yleensä morsiuspari lähtee kuvaajan kanssa poseeraamaan paikkakunnan tärkeiden monumenttien äärelle vieraiden suunnatessa kohti juhlapaikkaa. Asianmukaiseen hääateriaan kuuluu yleensä tervetuliaismalja pienten cocktailnaposteltavien kanssa, alkupalat, ainakin kaksi eturuokaa (pasta tai risotto), yksi tai useampi pääruoka (lihaa tai kalaa), pääruokien välissä tai niiden jälkeen sitruunasorbetti, hedelmälautanen, hääkakku ja kuohuviini, kahvi ja katkero.

Soitantaa voi olla, tai sitten ei. Viihteellisiin ohjelmanumeroihin kuuluu morsiuskimpun heitto, johon neiti-ihmiset osallistuvat, sukkanauhan heitto poikamiehille, sulhasen kravatin leikkaaminen ja palasten myyminen häävieraille. Juhlan lopussa vieraille jaetaan hääkonvehteja ja bomboniera, pieni muistoesine. Koska joka kodissa on jo ylenpalttisesti Capodimonten posliinista tehtyjä morsiuskimppuja ja Swarovskin kristallijoutsenia, antaa joku yltiöpää vieraille ainoastaan konvehtipussiin sidotun kortin, jossa kerrotaan että muistoesinerahat on annettu syöpätutkimukseen, haukkukaa selän takana jos uskallatte.

Koko lystin maksaminen kutsuvieraille, joita on viidestäkymmenestä kahteensataan, on melkoinen investointi, mutta lahjatkin voivat olla hulppeita: lähisuvulta tulee kodinkoneita pesukoneesta taulutelkkariin. Loppusummaksi voi tulla plumiinus nolla, tai kaikki kuluttavat yli varojensa… mutta täytyyhän taloutta jollakin lailla pyörittää!

Katja Huovinen

PS.  Kiitos, Katja!  Toivottavasti saamme myös juttusi avioerosta italialaisittain!