Suomalainen ja näin paljon myöhässä! 

Sain kerran itse tuntea nahoissani suomalais-saksalaisen täsmällisyyden ankaruuden vuosia sitten mennessäni haastattelemaan Vatikaanissa korkeassa asemassa ollutta suomalaista nunnaa Benedicta Idefeltiä. Tapaaminen oli sovittu Vatikaanin radioon, jossa sisar Benedicta aikoinaan toimitti suomenkielistä  radio-ohjelmaa.

Olin matkustanut junalla 300 kilometriä Anconasta Roomaan, jossa olin silloin ensi kertaa yksin liikenteessä enkä löytänyt Vatikaanin Radiota. Kysellessäni neuvoa vastaantulijoilta, jokainen ohjasi minut eri suuntiin. Tämä on tyypillistä italialaisille. Kohteliaisuuttaan ne neuvovat, vaikka eivät tietäisikään.

Pyörin Pietarin kirkon läheisyydessä lähes tunnin, kunnes radiotalo vihdoin löytyi. Haastateltavani ensimmäiset sanat olivat: - Suomalainen ja näin paljon myöhässä! 

Se oli kuin isku vyön alle. Tottakai hän oli oikeassa, olin rutkasti myöhässä ja vein hänen kallista aikaansa, mutta en ehtinyt edes pyytää anteeksi myöhästymistäni, johon minulla oli pätevä syy paikallistuntemuksen puutteessa ja lisäksi paheneva migreenikohtaus.

Tein haastattelun migreenin aina vain yltyessä, mutta loppujen lopuksi muistiinpanoni jäivät julkaisemattomina pöytälaatikon pohjalle. (RVC)

             oooo                        

  PS. Aivan toisenlaisen kohtelun sainkin sitten heti sen jälkeen, kun menin haastattelemaan Else Santoroa,  joka toimi  pitkään Yleisradion kirjeenvaihtajana Italiassa. Hänestä kirjoittamani  laaja artikkeli julkaistiin sinä keväänä Suomen Journalistiliiton lehdessä.   (RVC)