Mika Waltarin burnout Milanossa
   syksyllä 1953

Tänään 19. syyskuuta on tullut kuluneeksi 100 vuotta Mika Waltarin syntymästä.  Waltari on yksi kaikkien aikojen tuotteliaimmista suomalaisista kirjailijoista. Näin jälkikäteen on todettu, ettei häntä arvostettu riittävästi Suomessa, osittain johtuen siitä, että hän joutui – kirjailija-apurahojen puutteessa – kirjoittamaan myös kevyempää kirjallisuutta. Se sijaan hän on ollut elinaikanaan, ja kenties osittain Sinuhe-elokuvan ansiostakin melkeinpä arvostetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Eikä Italia tehnyt siitä poikkeusta. Yhdysvalloissa hän on ollut jopa bestseller-listojen suosituin kirjailija.

Mika Waltari oli käynyt Italiassa jo nuorukaisena 1920-luvulla. Ja sotien jälkeen hän kävi täällä toistuvasti paitsi keräämässä aineistoa teoksiinsa myös lomailemassa. Musa Silver kertoo kirjassaan Matka muistoihini siitä, miten lokakuussa 1953 Italiassa oli Sinuhe-elokuvan ansiosta todellinen Waltari-kuume ja Sinuhe-kirjan ostobuumi. Lehdetkin olivat silloin täynnä juttuja Mikasta.

Niihin aikoihin kirjailija itsekin oli lomalla Marjatta-puolisonsa kanssa Italiassa. Hän oli juuri julkaissut romaanin Johannes Angelos, ja oli kokoamassa voimia rankan kirjoitusurakan jälkeen.

Musa Silver tapasi sattumalta pariskunnan Venetsiassa, ja Musa toteaa kirjailijan olleen epätavallisen vilkas ja puhuneen koko ajan. Marjatta kertoi, ettei Mika ollut nukkunut viikkokausiin.

Parin päivän kuluttua Musa Silverille, joka toimi Milanossa varakonsulina, soitettiin ja kerrottiin, että Mika Waltari oli Sabenan toimistossa myöhästyttyään lentokoneesta. Musan tultua toimistoon kirjailija oli kovin levoton ja hoki, että hänen piti saada vuokrata lentokone, jolla lentää Suomeen.

Hän oli käynyt italialaisen kustantajansa luona ja aikonut mennä sieltä suoraan lentokentälle, jossa Marjatta-vaimo oli odottamassa matkatavaroiden kanssa. Kirjailija oli kuitenkin muistanut väärin, että lentokenttä olisi ollut Linate, mutta se olikin Malpensa. Eikä hän enää ehtinytkään koneeseen, jolla Marjatta-vaimo lensi yksin Suomeen matkatavaroiden kanssa.

Musa vei Mikan ensin syömään ja sitten hotelliin. Aamulla oli sitten tarkoituksena suunnitella kotimatkaa. Kirjailija jäikin hotelliin, mutta ei ilmeisesti saanut unta. Portieerille Musa oli vannottanut, ettei kirjailijaa saisi missään tapauksessa päästää ulos, jos hän yöllä aikoisi ulos kävelemään.

Musan tullessa aamulla hotelliin Mika oli kuitenkin kadonnut. Porttieeri kertoi tämän poistuneen hotellista kengät kädessä, eikä häntä ollut voinut pysäyttää. Musa palasi konsulaattiin etsittyään turhaan kirjailijaa. Iltapäivällä hänelle soitettiin toisesta hotellista, että Mika oli siellä. Hän oli kävellyt yöllä kaupungin halki ja aamun koittaessa pari nuorta poikaa oli löytänyt hänet istumassa niityllä itkemässä. He olivat heti tunnistaneet kirjailijan ja tuoneet hänet kaupunkiin ja vieneet erääseen hotelliin.

Tultuaan hotelliin Musa soitti heti Helsinkiin Marjatalle. Kirjailija oli kovin rauhaton, eikä pysynyt puhumaankaan juuri mitään puhelimessa, ja Marjatta piti ainoana ratkaisuna, että mies saataisin hoitoon Milanossa. Hän pääsikin lopulta hoitoon hermoparantolaan Villa Torreen. Siihen oli tarvittu ensin todistus sekä Niguardan sairaalasta Milanon kaupungin johtavalta lääkäriltä että poliisipäälliköltä.

Ensin ei Villa Torressa onnistuttu löytämään sopivaa lääkitystä, mutta kun Musa oli saanut yhteyden puhelimitse Mikaa Suomessa hoitaneeseen lääkäriin, kirjailija saatiin viimein nukkumaan, ja hän nukkuikin sitten putkeen melkein kaksi vuorokautta.

Musa kävi päivittäin katsomassa kirjailijaa, joka oli ensin alkuun kovin alakuloinen ja masentunut. Saatuaan Marjatalta kirjeen, jossa tämä kertoi Johannes Angelos-kirjan menneen hyvin kaupaksi ja saaneen hyvät arvostelut, kirjailija selvästi piristyi.

Mika Waltari oli kuukauden Villa Torressa, jossa hän lopulta pääsi irti stressistä ja sen aiheuttamasta unettomuudesta. Ja itse asiassa hänellä muhi mielessä jo uusi kirja. Hän kertoikin Musalle, että oli saanut Feliks Onnellisen alkuidean Milanon torilla kaksi päivää ennen joutumistaan Villa Torreen, kun hän oli kävellyt torilla,  ja ilmasta oli pudonnut hänen käteensä kyyhkysen sulka.

Tuo ei suinkaan ollut kirjailijan viimeinen matka Italiaan ja Milanoonkaan. Päästyään sairaalasta hän joutui kääntymään räätälin puoleen, koska kaikki hänen vaatteensa olivat menneet Marjatan mukana Suomeen. Musa vei hänet Barattalle, ja siellä hänelle teetettiinkin uusia vaatteita. Hän ystävystyi Ubaldo Barattan kanssa, ja palasi myöhemminkin sinne hankkimaan uusia vaatteita. Syömässä he kävivät Barca d´Orossa, josta oli tullut Mika Waltarin lempiravintola.

Kirjailijan kotiinpaluu saattoi alkaa, mutta oli yksi ongelma. Italialaiset lehdet olivat kirjoittaneet hänen sairastumisestaan, ja Musa pelkäsi kirjailijan joutuvan heidän piirittämäkseen. Hän järjestikin paluun Suomeen siten, että kirjailija nukkui viimeisen yön hänen kotonaan. Ja sen jälkeen Musa matkusti kirjailijan kanssa junalla Zurichiin, josta tämä sitten lensi Suomeen.

Kotona kirjailijaa odotti uusi koettelemus. Hänen veljensä kuoli kirjailijan kotiintuloa seuranneena päivänä, aivan kuin hän olisi vain odottanut veljensä paluuta. Ja sen seurauksena Mika Waltari masentui ja joutui vielä joksikin aikaa potilaaksi Eiran sairaalaan. (RVC)

(Lähde: Musa Silver: Matka muistoihin. Kirjaksi koonnut Ritva Sievänen-Allen WSOY 1996.)

KIRJOITA MANSIKKKAAN! JUTTU JA/TAI VALOKUVA OLISI KIVA ASIA!