Miss´ sypressit tuoksuu nyt talvellakin

Huomasin vasta nyt joulun alla, että Zacharias Topeliuksen syntymästä tuli tammikuussa kuluneeksi 190 vuotta,  ja hänen kuolemastaankin maaliskuussa 110 vuotta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Ja Topelius on ajankohtainen erityisesti jouluna monien kauniiden joululaulujen alkuperäistekstien kirjoittajana. Hän kyllä osasi suomeakin, mutta kirjoitti laajan tuotantonsa runoista historiallisiin romaaneihin ruotsin kielellä.

Meistä vähän vanhemman polven suomalaisista varmaan useimmat ovat lapsena lukeneet Topeliuksen  Lukemisia lapsille, laulaneet hänen virsiään ainakin koulun hartaushetkissä ja jouluna ennen kaikkea Sylvian joululaulua, joka näyttäisi olevan edelleenkin suomalaisten kaikkein rakkain joululaulu.

Topelius kirjoitti sen alkuperäiset ruotsinkieliset sanat vuonna 1853, ja se  kuuluu Topeliuksen runokokoelmaan Sylvian laulut, jotka ovat syntyneet 1800-luvun puolivälin tienoilla. Se oli raskasta aikaa Topeliukselle, sillä hän oli menettänyt vuonna 1850 ensimmäisen poikansa Michaelin parin vuoden ikäisenä. Toinen poika Rafael kuoli vuonna 1858 tuskin vuoden vanhana, ja siitä kertoo myös joululauluksi sävelletty runo Varpunen jouluaamuna.  Rosa-tytär kuoli noin kolmivuotiaana vuonna 1862.  Lisäksi kaksi kahdeksasta lapsesta syntyi kuolleena.

Kahdeksasta lapsesta jäi eloon kolme tytärtä:  Aina (1846-1916), Toini  (1854-1910) ja Eva (1855- 1929).  Aina meni naimisiin Berndt Nybergin kanssa, ja he saivat peräti kahdeksan lasta. Nuorimmasta pojasta Paul Nybergistä tuli Topeliuksen elämäkerran kirjoittaja. Toinista tuli kirjailija ja naisasialiikkeen pioneeri. Hän muutti 1890-luvun lopulla Norjaan. Eva ryhtyi taidemaalariksi. Hän solmi vuonna 1891 avioliiton ruotsalaisen taidemaalarin J.A.G. Acken kanssa, joka maalaili appensa mallinaan. Topeliuksen kuoleman jälkeen pariskunta muutti Ruotsiin ja adoptoi italialaisen pojan!

Mutta palataksemme Sylvian lauluihin. Kuten monet varmaan tietävätkin, sylvia eli mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) on muuttolintu, joka talvehtii Sisiliassa.  Runo kertoo paitsi etelän ihmeistä, sypresseistä ja Etnasta, myös koti-ikävästä ja isänmaanrakkaudesta.  Ihmekös, että Sylvian joululaulu on meille ulkosuomalaisille erityisen rakas. Myös Kesapäivä Kangasalla-laulu  kertoo samasta linnusta: Mä vaikk' olen lintu pieni ja siipeni heikot on.

Runokokoelman  tunnetuin runo on tietenkin Sylvias hälsning från Sicilien vuodelta 1853. Sen sävelsi joululauluksi Karl Collan. Runon suomensi vuonna 1918 Matti Korpilampi,.  Siitä tuli laulun suomalainen versio, joka on yksi suomalaisten rakastetuimmista joululauluista.  Se valittiin YLEn äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.  Lisäksi Topeliuksen runosta on olemassa myös Elina Vaaran suomennos.

Ilmeisesti merkittävä osa suomalaisista tietää jo sen, ettei Topelius suinkaan ollut Sisiliassa kirjoittaessaan tuon rakastetun joululaulun sanoja, vaan Suomessa. Hän kirjoitti sen tiettävästi jouluyönä 1953,  ja heti  vuonna 1854 hänet nimitettiin keisarillisen yliopiston Suomen historian henkilökohtaiseksi professoriksi.

Wikipedian mukaan: Korpilahden suomennoksen aikaan keksittiin tarina, että Topelius olisi ollut Italiassa karkotettuna suomalaismielisyytensä takia ja siksi kirjoittanut peitetarinan, jossa huokaillaan miten ´häkki mi sulkee mun sirkuttajain´ eli paha Venäjänmaa pitää Suomea kynsissään. Wikipedia ei kuitenkaan kerro, kuka oli kyseisen  tarinan liikkeelle panija.

Olipa henkilö kuka tahansa, niin sekään väite ei pidä paikkaansa, että Topelius ei olisi koskaan käynyt Italiassa. Vuosina 1875-76 Topeliukset olivat peräti kymmenen kuukautta kestäneellä  matkalla Euroopassa.  He oleskelivat  mm. Ranskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Italiassakin, jossa he eivät kuitenkaan edenneet Firenzeä etelämmäksi.

Kerrottakoon vielä, että Topelius oli aktiivinen luonnonsuojelija ja Suomen ensimmäisen eläinsuojeluyhdistyksen perustajajäsen. Ja niinpä hän paheksuikin italialaisten tapaa pyydystää pikkulintuja,  niin kuin varmaan useimmat meistä suomalaisista.

Mainittakoon vielä, että Topelius oli erityisen kiinnostunut naisen asemasta ja tyttöjen kasvatuksesta. Hän tuki Suomen ensimmäistä feministiä Marie Linderiä 1860-luvulla ja ensimmäistä varsinaista naisopiskelijaa Emma Irene Åströmiä 1870-luvulla. "Suomen naiset" pystyttivätkin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle muistopatsaan Topeliukselle. (RVC)