Olemme hiljattain katsoneet mieheni kanssa ulkosuomalaistenkin keskuudessa suosiota keränneeltä Tvkaistalta kotimaista ohjelmaa, jossa eräs hullu kokki harjoittelee italialaista elämää Piemonten maakunnassa. Kyseessä on tietenkin Jyrki Sukula all'italiana.

Esittelen innoissani ohjelmaa kokkaamista rakastavalle miehelleni. Italialaiselle miehelleni. Hyvin kriittiselle italialaiselle miehelleni, mitä tulee italialaisen ruoan valmistamiseen ulkomaalaisena versiona. Lataan puolituntisen koneelleni, mies asettelee juuri kokoamansa kastanjahunajalla maustetun juustolautasen koristeltuna pöydälle ja kaataa lasillisen Nero d'Avolaa molemmille. Ilmaan tulvahtaa pecorinon, tartufon, parmesaanin ja erään uuden valdostanalaisen tuttavuuden herkullinen tuoksu. Istahdamme katselemaan.

Hetken kuluttua utelias mieheni kurtistaa kulmiaan, hymähteleekin hetkittäin. Tämä hassu kokki on siis hankkinut oman viinitilan Piemonten maakunnasta ja harjoittelee nyt italialaista elämäntapaa omassa tv-sarjassaan. Nyökyttelen innoissani vieressä. Eikö olekin fantastista!

Mies katsahtaa vaimoaan suu ihastuttavasti sykkyrällään. Kädetkin heilahtavat merkitsevästi ilmaan. Mies on selkeästi kiinnostunut aiheesta.

Ohjelma etenee. Kokki valmistaa keskellä vehreää viinitarhaa gnoccheja, italialaisia perunasta tai jauhoista valmistettuja palleroita, tomaattikastikkeella. Mieheni kurtistaa kulmiaan yhä tiheämmin ja odottaa ruoan valmistuksen etenemistä silmät tiukasti sirrillään. Katsotaan, valmistaako tämä suuri suomalainen kokki ruoan juuri niin kuin italialainen ruoka kuuluu valmistaa.

Rakkaani, kyseessä on eräs Suomen parhaimmista kokeista, luulen, että hän valmistaa aterian juuri niin all'italiana kuin pitääkin. Onhan kyseessä oleva suomalainen kokki kuin Suomen oma Gordon Ramsay. Vain paljon sympaattisempi ja taatusti hauskempi.

Gnocchit kastikkeineen valmistuvat. Vilkaisen varovaisesti miestäni. Com'e? Menikö putkeen?

Mies maistaa pienen kulauksen viiniä onnellisena. Suomalainen kokki Piemonten maakunnassa on juuri pyöräyttänyt gnocchipallerot kuin vain aito, oikea italialainen osaa. Perfetto ja suukko ilmaan. Hän on hyvin ylpeä suomalaiskokista, melkein kuin omasta kansalliskokistaan. Suomalais-piemontelainen kokki on näin adoptoitu Italiaan.

Vietimme myös hiljattain poikamme ristiäisiä. Kummeina toimiva ystäväpariskuntamme valmisti pientä purtavaa kirkon jälkeisille koktailkutsuillemme. Pöydän antimista löytyi näin myös pieniä koktail-paloja lihapullien, viinirypäleiden ja juuston yhdistelmänä kuin perinteisessä suomalaisessa illanvietossa kuuluukin. Helppoa, ei ollenkaan vaativaa, mutta arkisen hyvää.

Mieheni viimeistellessä edellisenä iltana lihapulla-viinirypäle-juusto -koktailtarjotinta, silmät pyörähtivät kerran jos toisenkin. Lihapullat valmistuivat pään kieputellessa oikealta vasemmalle kuin ruuhkaisimmassa liikenneympyrässä Milanon keskustassa. Eivät italialaiset tule koskemaan näihin paloihin, valmistetaan vähän säästäväisemmin. Mies valistaa hymyillen ystäväpariskuntaamme italialaisten vastahakoisuudesta yhdistellä makeaa suolaisen kanssa. Italialainen ruokamaailma on kuin tiukoista säännöistä rakennettua oopperaa, jonka jokainen nuotti on oltava paikoillaan, muuten ooppera on kuin sähisevää sirinää epäsointuisten sävelten kaaoksessa.

Voi vain arvata, kuinka ristiäisten jälkeisillä koktai-kutsuilla kävi.
Kuuluisat suomalaiset lihapulla-viinirypäle-juustopalat loppuivat kesken ja ihastelevat italialaiset jäivät hakeina haaveilemaan lisäannosten perään.

Italialaiset ovat hyvin mustasukkaisia yhdesta maailman parhaimmasta keittiöstä, eikä suotta. He tietävät, miten juustoja ja pastaa tulee käsitellä. Olen kuitenkin oppinut, että maasta löytyy myös paljon uteliaisuutta ja kiinnostusta erilaisuutta kohtaan sekä valtavaa avartavaa mielikuvituksellisuutta. Juuri sellaista mielikuvituksellisuutta, jota lihapulla-viinirypäle-juusto -koktailpalojen nauttimiseen tarvitaan. Gnocchienkin valmistaminen onnistuu aivan juuri italialaisen kulinaristisen oopperan mukaisesti suomalaisinkin sormin pyöräytettynä.

Jouluaatto on jo ovella. Aaton suurillallisellemme aion valmistaa pikkuisen sinappipossua sekä palan appelsiinikalkkunaa. Mies pyörittelee jälleen silmiään. Hänen päänsä näyttää aivan tuuliviiriltä talvimyrskyssä. Eivät italialaiset syö appelsiinikalkkunaa mies valistaa vaimolleen. Pizzaksi menee tämäkin joulu.

Uskallan kuitenkin kokeilla, sillä väitän, että nämä kaksi keittiötä löytävät vielä yhteisen sävelen.


Herkullista joulua kaikille!