Oi kuusipuu,  ja lehväs uskolliset

  306190.jpg
     Piirtänyt Kati Kovacs

Nykyisen muotoisen joulukuusen kotimaa on Saksa, jossa sitä tiedetään käytetyn kaupunkilaiskodeissa jo ainakin 1500-luvulla. Zittaun seudulta on vuodelta 1737 sellaisia tietoja, että kullekin perheenjäsenelle olisi ollut tapana koristaa oma nimikkokuusensa. Tällainen tapa tietysti kulutti nuorta taimikkoa. Ammerscheinerin kaupungista tunnetaankin vuodelta 1561 asetus, jossa säädettiin, ettei kukaan porvari saanut käyttää kuin yhtä joulupuuta ja korkeintaan 2,5 metrein korkuista.

Joulukuusi yhdistetään legendan mukaisesti Martin Lutheriin. Vuonna 1845 muuan herra Schwerdgeburth maalasi kaiken kukkuraksi taulun, jossa Luther on viettämässä perheensä kanssa jouluiltaa Wittenbergissä 1536. Uskonpuhdistajalla itsellään on kuvassa kitara, jolla hän säestää jouluvirttään, ja pöydällä, jonka äärelle perhe lähimpine ystävineen on kokoontunut, on kaunis joulukuusi, ja siinä loistavat kynttilät ja latvassa on enkelinkuva.  Kustaa Vilkuna esittää Vuotuisessa ajantiedossa vahvat epäilynsä "Lutherin kuusen" todenperäisyydestä.

Joulukuusen voidaan itseasiassa katsoa liittyvän Lutheria paljon varhaisempaan perinteeseen. Antiikin egyptiläisillä oli näet tapana talven taittuessa rakentaa pieniä puisia pyramideja, joilla oli sovituksen merkitys. Tämä symboli levisi Venäjälle ja pohjoismaihin, missä pyramidiin lisättiin kuitenkin keppejä, ikään kuin oksia, jotka sytytettiin palamaan.

Talvipäivän seisauksen aikana koristeltiin Pohjolassa vihrein lehvin  kevään paluuta. Joulukuusessa nämä kaksi perinnettä ikään kuin yhtyvät.

Suomessa oli tapana tuoda tupaan niin kutsuttu nimipäiväkuusi, ainakin paikoin Lounais-Suomessa jo ennen joulukuusen yleistymistä. 1700-luvun lopulla tiedetään Elimäen Hämeenkylän herraskartanosta, että nimipäiväsankarit, ainakin lapset, saivat lahjaksi kuusen, joka oli koristeltu lahjoilla, ja se tuotiin päivänsankarin vuoteen viereen yöllä.

Myös Suomessa lienevät ensimmäiset joulukuuset olleet eri perheenjäsenille henkilökohtaisesti omistettuja lahjakuusia. Joululahjat sidottiin kuuseen, missä ne saivat olla näytteillä koko joulun ajan. Niinpä Helsingissä paroni Otto Wilhelm Klinkowströmin  perheessä vuonna 1829 jouluvieraat saivat ensimmäisen kerran viettää joulua peräti kahdeksan kuusen ääressä.

Myöhemmin on alettu pystyttää ulos jättiläisjoulukuusia. Brysselin päätorilla on vuodesta 1954 lähtien joka joulu Helsingin kaupungin lahjoittama joulukuusi.

Sähkökynttilät ilmestyivät joulukuuseen vuonna 1882 eli kolme vuotta sen jälkeen, kun Thomas Edison oli keksinyt sähkölampun. Ensimmäiset valot olivat valkeita, sinisiä ja punaisia. 

Italiaan joulukuusi tuli joihinkin hienostoperheisiin jo 1800-luvulla, mutta yleisemmin se sai jalansijaa italialaiskodeissa vasta 1960-luvulla, kuten joulupukkikin.

Tiettävästi Helsingissä pystytettiin ensimmäinen sähkökynttilöin varustettu joulukuusi Senaatintorille vuonna 1930. Valot siinä sytytettiin palamaan 13.12. eli samana päivänä, kun ensimmäinen Lucia-kulkue lähti liikkeelle Nikolainkirkon (nykyisen Suurkirkon)  edustalta jatkaakseen  kulkuaan läpi kaupungin. 

Samalla hetkellä syttyi Kluuvikadun liikkeiden edustalle vaatimaton juhlavalaistus. Se oli Helsingin ja koko Suomen ensimmäinen joulukatu. Idea oli saatu Tukholmasta. Suureksi joulukaduksi Helsingissä vakiintui Aleksanterinkatu vuodesta 1947 lähtien. 60 vuotta sitten siis!  (RVC)