Osaavat ne suomalaisetkin anopit

Olen usein tuonut esille eri yhteyksissä italialaiset anopit, jotka puuttuvat poikiensa perheen elämään ja erityisesti miniän tekemisiin.  Mutta osaavat ne näköjään suomalaisetkin anopit.

Anoppi sekaantuu jatkuvasti lapsensa parisuhteeseen. Mikä häntä oikein  vaivaa? Tätä kysyttiin näet Iltasanomien nettisivujen yhdessä jutussa   Apua, minulla on hirviöanoppi!  melkein vuosi sitten (22.4.2006). Jutussa lainattiin  IS:n nettikeskustelussa esitettyä Mä vaan-nimimerkin kommenttia:

"Olin viimeisilläni raskaana, ja anoppini täytti 65. En pystynyt lähtemään juhliin, mutta mieheni ja lapset menivät. Juhlan jälkeen anoppi tuli meille ja piti kunnon saarnan minun keittiössäni siitä, kuinka loukkaantunut hän on", oli nimimerkki kertonut.

Psykologi-asiantuntija Kari Kiianmaa puolestaan toteaa jutussa, että anopin moitteet kohdistuvat usein miniän elämäntyyliin tai siihen, ettei tämä huomioi puolisoaan tarpeeksi. (Tosin Mä vaan-nimimerkin anoppi moitti miniäänsä lähinnä siitä, ettei tämä huomioinut häntä itseään tarpeeksi.)

Kiianmaan mukaan "anopin lapsen, yleensä miehen, on vaikea tajuta tilannetta saati puuttua siihen."  Hän toteaa tilanteen usein kiristyvän,  kun miehen vaimo kokee anopin sotkeutumisen häiritsevänä. Jos kumppanin äiti hallitsee jollakin lailla pariskunnan elämää, tilanne ärsyttää usein ensisijaisesti miniää.

Miehen äidin sekaantuminen parisuhteeseen onkin Kiianmaan mukaan yleisempää kuin vaimon äidin.  Ja yleisintä se on kun mies on iältään keski-ikäinen, vaikka kenties kuvittelisi päinvastoin, että nuoremman pojan perheen asioihin puuttuminen olisi yleisempää. 

Tästä tulee väistämättä mieleen se, että keski-ikäinen mies on jo niin voimakkaasti kiintynyt äitiinsä ja kesyyntynytkin, ettei uskalla tai haluakaan häntä vastustaa, kun pääsee siten helpommalla. Ja seuraavaksi siirtyy ajatus Italiaan. Täällähän avioliitot solmitaan yleensä myöhään, ja perheen jälkikasvu asuu vanhempiensa luona naimisiin menoon asti, ja avioituva  mies kuten nainenkin ovat usein jo ns. keski-ikäisiä.  Ja usein nuoren parin kotikin on,  jollei samassa talossa kuin miehen vanhempien, niin lähellä kuitenkin. 


Olisikohan tässä syy siihen, miksi anoppeja täällä Italiassa  pitää laittaa kuriin kursseilla. Nuorempi mies ilmeisesti sietäisi vähemmän omiin asioihinsa puuttumista, kun taas nainen ajan mittaan itsenäistyy eikä anna enää nenällensä hyppiä. 

- Äidin suhde poikaan on monesti erityislaatuinen, pohtii Kiianmaa ja jatkaa, että tämä yrittää jollakin tavalla suojella poikaansa  (miniältäkö!) ja tuntee tarvetta puuttua jo kotopesästä lentäneen keski-ikäisen poikasen elämään.

Noin siis Kiianmaa Iltasanomissa. Saattaa tuossa perääkin olla, mutta jos poikia onkin useampia, voi lellikkipojan roolin saada vain yksi heistä, kuten olen nähnyt tapahtuvan lähipiirissäni. 

Tosin asialla on kääntöpuolensakin. Varsinkin jos miehen äiti on leski, hänestä tulee kätevästi lastenlasten, yleensä pojan lasten tai poikiensa lasten hoitaja, usein ympärivuorokautinenkin, jolloin jo omat lapsensa hoitaneelle ja kasvattaneelle naiselle ei jää juuri ollenkaan aikaa omia menojaan ja harrastuksiaan varten. Totta kai isoäiti nauttii lapsenlapsistaan, mutta liika on aina liikaa.  Ja hommassa on hyväksikäytön makua. Ihmekös sitten on, jos siinä joskus kenties tulee purkaneeksi pahaa oloaan  miniäänsäkin.  (RVC)