Jokin aika sitten vierailin Venetsian läheisyydessä La Malcontentan kylässä Andrea Palladion suunnittelemassa Villa Foscarissa. Villaa lähestyttäessä havaitsin, kuinkas muuten, Palladio-hotellin. Italialaiset taitavat suurten nimien kunnioituksen ja osaavat markkinoida sillä jos mitäkin.

Italiassa riittää, että joku on syntynyt paikkakunnalla, kuten säveltäjä Vincenzo Bellini Cataniassa ja Giacomo Rossini Pesarossa. Heidän muistoaan vaalitaan kotikaupungeissa esimerkillisesti. Paitsi, että siellä on kaupungeissa heidän nimiään kantavat kadut, hotellit ja musiikkiakatemiat, siellä on myös teatterit ja säätiöt. Bellinillä on lisäksi nimikkofestivaali, kun taas Rossinilla on omat oopperajuhlansa ja ravintola, kotimuseo ja uutuutena vieläpä kauppakeskus. Lisäksi kaikkialla tunnetaan Bellinin aperitiivi ja tournedos à la Rossini.

Ei edes kesäasuntoa kaupungissa pitänyt tenori Luciano Pavarotti ole moiseen kyennyt (vielä). Toinen italialaistenori, Benjamino Gigli sen sijaan oli niin kuulu, että sai laatan talon seinään, johon hänen piti tulla esiintymään vuonna 1936. Laatan näytti minulle Riminin lähellä sijaitsevassa Monte San Viton kylässä asuva toimittaja Ritva Viertola-Cavallari.

Suomessa kuuluisten henkilöiden kotipaikkakunnat ovat olleet huomattavasti pidättyväisempiä henkilöpalvonnassa. Jean Sibeliuksella on Hämeenlinnassa tosin museonsa, patsaansa, opistonsa ja ilmoitus rautatieasemalla, että kaupunki on hänen syntymäkaupunkinsa. Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergillä on kotikaupungissaan Pietarsaaressa vain tupa. Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven on patsaan lisäksi tyytyminen nurmijärveläiseen peruskouluun ja Taaborin vuorella pidettäviin Kivi-juhliin. Paltamossa syntyneellä runoilija Eino Leinolla on seuransa Kainuussa ja patsas samoin kuin Kangasniemellä syntyneellä runoilija Otto Mannisella, jolla on pitäjässä myös tiensä. Kangasniemi toimii myös runoilijan valtakunnallisen seuran kotipaikkana.

Maailmankuulun arkkitehti Alvar Aallon sen sijaan on tyytyminen kunnan hänen syntymätalonsa seinään asettamaan reliefiin, postimerkkiin, kuten Aalto sanoisi.

Marjatta Hietaniemi 

Kirjoittaja on kriitikko ja Keskisuomalaisen avustaja.