.... ja kunniamurhista Italiassa

Monet varmaankin muistavat, että kaksi vuotta sitten Italiassa tappoi Hina-nimisen nuoren naisen hänen isänsä - joidenkin miespuolisten sukulaisten avustamana. Hina oli hänen omaistensa silmissä syyllistynyt islamilaisen kulttuurin hylkäämiseen, koska hän  pukeutui länsimaiseen tapaan ja seurusteli italialaisen miehen kanssa, joka ei ollut muslimi.

Italiassa Hinan murhaa kauhisteltiin. Tuskin kukaan muisti, ettei siitä ollut kulunut kuin reilut 25 vuotta, kun Italiassakin sai ”kunniamurhista” - uskottoman vaimon surmaamisesta - huomattavasti lievemmän tuomion kuin muista murhista. Vasta laki vuodelta 1981 poisti mahdollisuuden vaatia lievempää rangaistusta murhasta, jos uhrina oli vieraissa käynyt vaimo.

Vuoteen 1975 asti mies oli Italiassakin lain mukaan ehdoton perheenpää, joka yksin valitsi perheen asuinpaikan ja määräsi lasten kasvatuksesta. Miehen aviorikos oli tuomittava vain, jos se tuotti yhteiskunnallisen skandaalin, kun taas uskoton vaimo saattoi joutua aviorikoksesta jopa vankilaan. Oli myös olemassa ns. omerta sociale (sosiaalinen vaitiololupaus), joka merkitsi sitä, että kunniamurhista tai miehen harha-askelista tietävä lähiympäristö vaikeni kuin muuri.

Vasta perheoikeus vuodelta 1975 poisti miehen ylivallan perheessä ja mahdollisti myös avioeron viiden asumuserovuoden jälkeen. Nykyään lopullisen avioeron voi Italiassa saada kolmen asumuserovuoden jälkeen. Todellisuudessa prosessi on paljon pidempi, ainakin mikäli asioista joudutaan taistelemaan oikeudessa. Perheväkivallan kieltävä laki ja lähetymiskieltomahdollisuuden sisältävä laki on ollut voimassa vuodesta 2001.

Myös abortit olivat laittomia vuoteen 1978 asti, mutta niitä tehtiin kuitenkin salaa usein kohtalokkain seurauksin jonkun puoskarin toimesta. Katolisen kirkon vaikutuksesta Italiassa äiti voi luopua lapsestaan heti synnytyksen jälkeen. Tällä tavalla vältytään aborteista, mutta lapsi saa koskaan tietää, ketkä ovat hänen biologiset vanhempansa.

Italiassa yli puolet perheenäideistä käy nykyään työssä ja heille kertyy viikossa noin 60 työtuntia, kun kotityöt lasketaan mukaan. Nainen säilyttää Italiassa tyttönimensä. Ja monilla italialaisen miehen kanssa avioituneilla suomalaisilla naisilla onkin Italiassa käytössä tyttönimensä ja Suomessa miehen sukunimi tai kaksoisnimi.  (RVC)

(Ote artikkelistani Monikulttuurinen perhe-kirjassa.)

 

PS.  Alunperin tässä piti julkaista Katjan artikkeli  Divorzio all´italiana, jossa oli myös kuva samannimisestä elokuvasta. ( Arkitehtiblog)  Mutta kun vuodatus ei suostunut vastaanottamaan mainittua kuvaa, päätin käyttää omaa tekstiäni Monikulttuurinen perhe-kirjassa. 

                                                         ooooo

PS 2.  Tiedoksi kerrottakoon, että minulla on vielä kymmenisen kirjaa, jos joku haluaisi sen ostaa minulta edulliseen hintaan. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostitse. Osoite apinalaatikossa.