....  vai onko näin?

1.  Aurinko paistaa suurimman osan vuodesta, joskus liiankin kuumana.  Mutta sää on hyvä keskustelun  aihe varsinkin pilvisellä säällä, miksei ylettömillä kesähelteilläkin. Tai talvella, jos lumi sattuu yllättämään. (Harvoin ainakin suomalaisen näkökulmasta!)

2.  Kirkkoja on jokaisen ulottuvilla. Ne ovat kesällä myös hyviä  vilvoittelupaikkoja. Niissä on sitä paitsi  italialaisittain harvinaisen hiljaista messujen väliajoilla, ja siellä voi hiljentyä muulloinkin arjen kiireen keskellä. Kirkoissa on monesti myös merkittävien taiteilijoiden luomuksia.

3.  Puolet maailman taideaarteistosta on saapasmaassa. Osa jopa piilossa kellarien pimennoissa. Italialaisilla on myötäsyntyisenä kauneusaisti.

4.  Liiallisen kauneus-, taide- ja kulttuuriannoksen seurauksena ilmenevän Stendhalin syndrooman saa torjutuksi, kun asuu Italiassa eikä tarvitse nähdä koko Eurooppaa eikä edes Italiaa viikossa tai parissa.

5.  Pizza. Se alkuperäinen ja maailman paras. Toista kuin Amerikan pizzapulla.

6.  Pasta. Yli neljäsataa toinen toistaan herkullisempaa  pastalajia.  Al dente. Se on ensiarvoisen tärkeää. Muutenkin  hyvä ruoka  on kovassa kurssissa ja hyvä keskustelun aihe  Slow-Foodin kotimaassa.

7.  Viini ei lopu koskaan. Glögi-tarpeitakin riittää. Ovat kehittäneet jopa Sylvia-glögin. Suomeen vietäväksi.

8.  Laulaa saa oopperan kotimaassa, vaikkei olisi juovuksissa. Ja luvalla sanoen Italiassa myös kokoukset  ja television puheohjelmat ovat usein kuin kohtauksia jostain oopperasta. Päälle laulamisineen. Siitä on kyllä se etu, että säästyy aikaa, kun kaikki puhuvat yhtä aikaa.  Silti ohjelmat ovat säännöllisesti myöhässä.

9.  Käsillä puhumisen taito ja elehtiminen koko keholla on saapasmaan asukkailla hyvin kehittynyttä. Valitettavasti eleiden tulkitsemiseen ei ole olemassa sanakirjoja. Mutta Italiassa asuessa eleiden merkityksestä pääsee kyllä vähitellen perille.

10.  Italialaiset eivät ole tiukkapipoisia. Itse asiassa pipoja ei juuri näe,  ja säännöt  ja säädöksetkin on luotu rikottaviksi.

11. Joustavuutta on, liikenteessä ja muutenkin, mutta  varsinkin ajan käytössä. Italiassa ollaan  säännöllisesti myöhässä. Eikä myöhästymisiä tarvitse pyytää anteeksi. Ainakaan tuntia lyhyempiä.

12.  Professoreita on paljon, mm. kaikki opettajat. Samoin maestroja. Ja tohtoreita. Ja nainen on aina  signora, vaikkei olisi naimisissakaan. Ja olisi tohtori. Paitsi jos on lääkäri.

13. Jalkapallo on varma ja turvallinen keskustelun aihe. Ja Formula Uno, mutta Häkkisen kaudella oli  suomalaisen parasta pitää suunsa supussa. Vaikka kaikki nykyään myöntävätkin, että siihen aikaan ajoissa oli enemmän fiilistä.  Tosin siellä on ollut peräti kolme suomalaista kilpailemassa samanaikaisesti tai oikeastaan kaksi ja puoli,  sillä Niko Rosbergin äitihän on saksalainen.

14. Pazienza, kärsivällisyys, maltti. Sitä italialaisilla on yllättävän paljon, ja sitä tarvitaankin. Byrokratian  ihmemaassa saa jonottaa aina ja joka paikassa,  julkisissa virastoissa, rautatieasemilla, pankeissa ja   postissa. Jossain vaiheessa puhuttiin laista, joka määräisi jonottamiselle enimmäisajat. Mihin lie hautautunut! Postin kulku näyttäisi kyllä nopeutuneen, mikä lienee osittain sähköpostin ansiota.  (Postia  on vähemmän.)

15.  Myönteisyys. Italialainen ei sano EI, vaikka sitä tarkoittaisikin. Tarkoituksen oivaltaminen kehittää   tulkitsemiskykyä.

16.  Rupattelu, italialainen on ihailtavan ilmaisukykyinen, eikä jää koskaan sanattomaksi. Hiljaisuutta  tapaa vain lääkärin tai hammaslääkärin odotushuoneessa.

17.  Italiassa osataan arvostaa käsityötä, ainakin mitä tulee pyykin pesemiseen käsin. Aristonin  kotimaassa. Naistenlehdissä esitettyjen mielipiteiden mukaan miehen paidan pesemisen käsin tulisi estää jopa avioerot.

18.  Mamma mia, miten arvostettu äiti on Italiassa. Mamma santissima. Kunhan tietää paikkansa  miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Edellisen edustajainkamarin 630 jäsenestä oli naisia vain 70 (11,26 %).  Senaatin 315 vaaleilla valituista jäsenistä heitä on 26 (8, 25 %).

(Taitavat olla lukuja edelliseltä istuntokaudelta, ja jollen erehdy, heitä on nykyään vielä vähemmän. Ja monet heistä ovat kokemattomia, mutta sieviä nuoria naisia, joita voi olla helpompi ohjailla.)

19.  Lapset viihtyvät kotona, äidin pastakattiloiden äärellä, ainakin ruoka-aikoina, jopa keski-ikäisiksi asti. Ja avioeron sattuessa he  muuttavat sinne takaisin. Ja vaikka eivät asuisikaan kotona, käyvät  siellä  viikonloppuisin syömässä ja hakemassa eväät viikon päiviksi ja jättämässä vaatteet huollettaviksi.

20.  Anopit huolehtivat kovasti miniöistään ja nuoren parin elämästä, toisinaan jopa heidän kotinsa järjestyksestä. Joskus he menevät jopa  liiallisuuksiin. Ja joka kolmannen avioeron syyksi on mainittu miehen äiti. Anoppeja on jopa yritetty laittaa kuriin kursseilla, kun taas samoilla kursseilla miniöille on  opetettu anoppien käsittelytaitoa.

© Ritva Viertola-Cavallari

oooooo

PS.  Tämä tekstini on julkaistu aikoinaan myös Italian Mansikassa. Kaikki eivät kuitenkaan liene sitä lukeneet aikaisemmin. Syynä tekstin julkaisemiseen on kuitenkin ennen kaikkea se, että olen saanut Katja Huoviselta luvan julkaista hän "vastauksensa" (20 syytä ei asua Italiassa)  tähän kirjoitukseen, joka julkaistaan pian tämän jälkeen. 

PS. 2.  Jatkossa saatte lukea myös erään Suomessa asuvan italialaisen mietteitä Suomessa asumisesta.

HAUSKOJA LUKUHETKIÄ!   T.  Toimitus