Suomalaiset garibaldiinit

 


Ainakin kaikki Italian suomalaiset ovat kuulleet puhuttavan maailmankuulusta vapaustaistelijasta, jonka syntymästä tuli viime viikolla kuluneeksi 200 vuotta. Harvempi sen sijaan tietää Suomessakin 1860-luvulla vallinneesta Garibaldi-innostuksesta, kun maassa elettiin kansallisen heräämisen aikaa.

      Italian kansannousulla oli suomalaisiin suorastaan sähköistävä vaikutus. Euroopan vapaussymboliksi nousseesta Giuseppe Garibaldista oli tullut Suomessakin idoli. Tämän vapauttaessa Sisiliaa vuonna 1860 saattoi Helsingissä ostaa miestä kuvaavia julisteita, mitaleja ja rintakuvia. Moni poikakin sai kasteessa nimen Garibaldi.  Ja vielä vuonna 1897 oli myynnissä jopa Garibaldi-tuoli. 

              Myös J. L. Runebergin toinen poika, Lorenzo, halusi lähteä Italiaan  vapaaehtoisena.  
      Kansallisrunoilija vaati kuitenkin, että nuorukainen hankkisi ensin itselleen upseerinarvon. Eikä tämä
      sitten ehtinytkään  matkaan, ennen kuin rauha oli jo solmittu.

       Kansojen vapauttamisesta haaveillut Herman Liikanen oli seurannut aktiivisesti Garibaldin toimintaa, ja hän lähtikin varoituksista huolimatta Italiaan liittyäkseen Garibaldin joukkoihin. Tosin hän saapui määränpäähän vasta lokakuussa 1861, kun oikeat taistelut olivat jo ohi. Hänet otettiin kuitenkin vapaaehtoisena kenraali Tynin johtamaan unkarilaislegioonaan, joka taisteli partisaani- ja rosvojoukkoja vastaan Roomassa.

        Unkarilaiskenraali aikoi vapauttaa Venetsian lisäksi saman tien myös Unkarin Itävallan herruudesta. Unkarilaislegioona ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla toimia, kun Italia oli jo yhdistetty. Luutnantti Herman Liikanen palasikin Suomeen huhtikuussa 1862.  Muistona hänen Italian retkestään on professori Roberto Wisin lahjoittama Herman Liikasen rintakuva Villa Lanten läheisyydessä Gianicolossa muiden garibaldiinien joukossa,

       Pariisin maineikkaassa College de Francessa opiskellut suomalainen Carl August Weurlander oli liittynyt monien opiskelijatoveriensa tavoin vuonna 1859 vapaaehtoisena Ranskan armeijaan ja taistellut Sardinian puolella Itävaltaa vastaan puhjenneessa sodassa.

      Muistoraha rinnassaan sodasta palannut Weurlander kuuli opiskellessaan englantia Lontoossa, että Garibaldi joukkoineen oli rientänyt auttamaan kapinaan noussutta Sisiliaa. Sinne suomalainenkin purjehti taskussaan vaikutusvaltaisen

englantilaistuttavan suosituskirje, mutta sotatoimet oli jo ehditty siirtää mantereelle, jonne Weurlander kiirehti ja värväytyi sitten vapaaehtoisena vuoristojääkäreihin Cosenzassa.

       Hän osallistui useihin taisteluihin Molempain Sisiliain kuningaskunnan kukistamiseksi ja liittämiseksi Italian kuningaskuntaan. Helmikuussa 1861 kersantti Weurlander sai upseerinvaltakirjan. Hänet mainittiin jopa kuningas Viktor Emanuelin päiväkäskyissä. Jonkin aikaa hän ehti opiskella italiaakin Torinossa, kunnes tuli komennus Napoliin "Garde mobileen".  

      Loppuvuoden 1861 vänrikki Weurlander miehineen ajoi Napolin lähistöllä takaa "rosvojoukkoja", joiden uskotaan olleen pääasiassa Kirkkovaltion nimissä taistelua jatkavia partisaaneja. Syyskesällä 1862 luutnantiksi ylennetty Weurlander sai siirron kenraali Istvan Türrin unkarilaiseen legioonaan ja osallistui ilmeisesti myös Garibaldin yritykseen vallata Rooma. 

      Arvellaan kuitenkin, ettei Weurlandia ei ajanut Italiaan haave kansojen vapaudesta vaan etupäässä taistelun ja seikkailunhalu. Samaa kerrotaan myös lukuisiin sotiin eri puolilla maapalloa osallistuneesta suomalaisesta Waldemar Beckeristä (1840-1907), joka oli palvellut myös paavin henkivartiostossa.  

 

©  Ritva Viertola-Cavallari