Niin sanotut  raumanpitsit eivät ole syntyneet Rauman  luostarien 
kammioissa, niin kuin on yleisesti oletettu. Itseasiassa luostaria ei 
Raumalla enää siihen aikaan ollut olemassakaan, kun Suomessa
ensi kerran kuultiin pitseistä. 
       Pitsinnypläystaito on tiettävästi peräisin Italiasta, kulkeutunut
sieltä  Ranskaan ja Belgiaan ja sitä kautta Suomeen merimiesten
mukana. Merimiehet opettelivat matkoillaan nypläämään pitsiä, 
olihan siihen viljalti aikaa pitkillä merimatkoilla. Ja kotimaan
satamassa poiketessa oli mahdollista jakaa oppia muillekin.
       Päinvastoin kuin nyt pitsit olivat aikoinaan  arvotavaraa,
jota vain parempiosaiset pystyivät hankkimaan. Tästä oli
osoituksena  sekin, että kirkon saarnatuolista kuulutettiin,
kun  joku oli hukannut pitsinsä.
         Arvoikkaita aidot raumanpitsit ovat tätä nykyäkin siitä
huolimatta, että pitsinnypläys on levinnyt laajalle Rauman
ulkopuolellekin, ja sitä  opetetaan tietääkseni kansalais- ja
työväenopistoissa  eri puolella Suomea.
        Antoisa vapaa-ajan harrastus se onkin - sopii myös
miehille. Käsrivällisyyttä se tietysti vaatii ja taitoa, jota
harrastamisen myötä kertynee.  Asiantuntijoiden mukaan
nyplääminen tekee hyvää sielulle  ja rauhoittaa, kuhan
alkukankeudesta on ensin selvitty.

PS. Löysin tämän kirjoittamani  jutun  Merimies-lehdestä,
jota toimitin aikoinaan Merimies-Unionissa 1980-luvulla.
 En tiedä ollaanko Suomessa yhtä kiinnostuneita pitseistä
ja niiden nypläämisestä, mutta tunnen ainakin yhden ystävän,
joka on perehtynyt tuohon hienoon harrastukseen. RVC