Mistä tontut oikein tulivat

 

 

Jo keskiajalla asusti suomalaisissa riihissä ja jyväaitoissa kotitonttu, joka enimmäkseen oli hyväntekijä. Tosin on ollut myös pahoja ja pelättäviäkin tonttuja. Lenqvistin mukaan tonttu torjui vaurioita ja toimitti monenlaista hyvää ollessaan suopealla mielellä. Jos sitä loukattiin, se rupesi meluamaan. Hyviä tonttuja olivat jyvä-, raha- ja riihitontut.  Sen sijaan joulutontuista ei keskiajalla ollut vielä mainintaa.

 

Jouluun tonttu liittyi kuitenkin sen vuoksi, että jouluyönä oli tapana viedä puuroa tai muuta ruokaa tontulle riiheen, talliin, ullakolle, saunaan tai muuhun pimeään huoneeseen, jossa tontun uskottiin asustavan. Siten tuli palkittua tontun hyvät työt ja vaivannäöt kyseisenä vuonna. Tonttu kuviteltiin silloin vanhaksi pieneksi ukonkäppänäksi, jota ilmeisesti ei kukaan kuitenkaan ollut koskaan nähnyt.

 

Ruotsalaisessa kuvalehdessä Ny Illustrerad Tidning vuonna 1870 joulutonttu, vanhanmallisiin polvihousuihin ja pipolakkiin pukeutunut kotitonttu nauttii puuroa. Joululahjojen jakajatonttu on paljon nuorempaa syntyperää. Vanhin kuvaus joululahjoja jakavasta tontusta lienee ollut tanskalaisessa Illustreret Tidende 1871, jossa julkaistussa kirjakaupan ilmoituksessa tonttu (nisse) kantaa kirjapakettia.

 

Sen uskotaan syntyneen Ruotsissa parin kuvataiteilijan luomuksena.  Vuonna 1871 Viktor Rydberg kirjoitti joulukertomuksen: Lille Viggs Äfventyr på julaftonen.  Pikku Vigg istui kertomuksessa yksin tuvassa jouluiltana. (Missä mahtoivatkaan muut perheen jäsenet silloin olla?) Silloin pistäytyi joulumaahinen  vierailulle ja otti mukaan rekeensä pojan. Siitä alkoi lahjojen jakelumatka talosta taloon. Neljä vuotta sen jälkeen 18-vuotias Jenny Nyström, josta tuli myöhemmin kuuluisa kirjojen kuvittaja ja postikorttien piirtäjä,  kuvitti Rydbergin kertomuksen.

 

Rydbergin kirjanen sai suuren levikin myös suomennettuna. "Pikku Simon seikkailut jouluiltana" käänsi Juhani Aho, ja se ilmestyi vuonna 1895 mukailtuine kuvineen, joiden joukossa oli Simo ja maahinen, jotka tapasivat piippalakkisen  tontun metsässä.

 

Suomenkielisissä lastenkirjoissa joulutonttu esiteltiin  jo ainakin vuonna 1890. Aatami Hakkaraisen suomentamassa kirjassa Joulu-ukko ja tontut oli kahdeksan kuvaa tontuista ja joulu-ukosta, jotka olivat M. Schererin ja H. Englerin käsialaa.

 

Näyttämöllekin nykyaikainen tonttu pääsi jo vuonna 1881, kun Helsingin ylioppilastalolla pidettiin joulun edellä suuri arpajaisjuhla Suomalaisen teatterin hyväksi. Ohjelmassa oli myös  - tiettävästi ensimmäistä kertaa Suomessa –  tontuiksi pukeutuneiden kahdentoista lapsen ryhmäesitys. Ensimmäistä kertaa Suomessa. Näiden lasten joukossa olivat säveltäjämestari Jean Sibeliuksen tuleva puoliso Aino Järnefelt ja kirjailija Helmi Krohn, joka ihastui niin tonttupukuunsa, että juoksenteli siinä koko seuraavan kesälomansa ajan.

 

Vuonna 1927 sitten Markus-setä kertoi lastentunnilla joulukuussa 1927, että joulupukki ja joulutontut asuvat Korvatunturilla. Siellä ne Markus-sedän mukaan kuulevat lasten lahjatoivomukset. Korvatunturilla kun oli nimensä mukaisesi erityiset korvat.  Vuonna 1967 alettiin suunnitella erityistä Joulupukin maata napapiirin lähelle Rovaniemelle. Siitä tulikin sitten joulutonttujen valtakunta. 

 

Olen itsekin nähnyt ne tontut ja tietysti myös italiaa puhuvan Joulupukin vieraillessani Joulumaassa.  Maagisella rekiretkellä ajelimme italialaisen mieheni kanssa läpi Lapin vuodenaikojen ja säiden.  Ohitettiin aivan liian nopeasti Joulupukin verstas, jossa tontut ahersivat kuumeisesti joululahjojen kimpussa.

 

Paperivuorineuvos

 

(Lähteenä:  Kustaa Vilkunan Ajantieto)