Mikä ihmeen Pazienza?


Kaikki Italiassa vähänkin pitempään asuneet ovat varmasti törmänneet sanaan pazienza. Minustakin lähes kahdenkymmenenneljän Italiassa asutun vuoden jälkeenkin pazienza-sanan tarkka kääntäminen suomeksi tuntuu vaikealta.

Yleensähän se käännetään sanalla kärsivällisyys (esim. Barezzani-Kalmbach: Dizionario Finlandese-Italiana-Finlandese. Suomi-italia-suomi sanakirja. Gummerus 2000). Mutta eihän se kaikkea sanan merkityksestä kerro. Näyttäisikin siltä, että useimmiten sanotaan: pazienza, kun ei tiedetä mitä muutakaan voisi sanoa.

Lo Zingarelli 1994 (Nicola Zingarelli: Vocabolario della lingua italiana. Zanichelli 12. edizione) määrittelee pazienza-sanan seuraavasti:

sellaisen ihmisen hyve, joka osaa sietää pitkään ja tyynesti kaikkea sitä, mikä on enemmän tai vähemmän epämiellyttävää, ärsyttävää tai tuskallista. Niinpä sanalla on merkityksenä myös: kärsimys ja kipu. Lisäksi se tarkoittaa myös joidenkin katolisten veljeskuntien ja uskonnollisten järjestöjen jäsenten hihatonta asua.

Paziente puolestaan on se, joka osaa ottaa tyynesti ja valittamatta vastaan vastoinkäymisiä, takaiskuja, kipuja ym. Niinpä onkin luontevaa, että sana merkitsee myös potilasta. Ilmeneehän tuo tyyneys, pazienza, ehkä kaikkein parhaiten lääkärin odotushuoneessa, jossa italialaisetkin istuvat harvinaisen hiljaa ja kärsivällisesti kuin kirkossa ikään.

Santa pazienza! huudahtavat puolestaan ne, jotka ovat menettämässä kärsivällisyytensä. Toivottavasti tämän lukijat eivät kuulu heihin.

Odotuksen tuskasta ja kärsivällisyydestä ja turhaankin odottamisesta voisi haastella vaikka kuinka pitkään, niin kuin myös iloisesta odottamisesta. Mutta jääkööt ne jonkin myöhemmän artikkelin aiheeksi.

Ohessa pari teemaan sopivaa runoani:

 NAURA PAJATSO

Naura pajatso,
jollen voi puuhun nousta
huomennakaan,
niin turhaa itkuni on.

o

PAZIENZA 

Elämä on 
yhtä odotusta.
Jo ennen 
syntymääsi 
sinua
odotetaan.
Ja tuskin 
olet raivannut
tiesi päivänvaloon,
kun jo sinulta odotetaan
hymyä, hampaita, askelia,
sanoja. Ja että oppisit siistiksi.

Pian opit itsekin
odottamaan: joulua,
pääsiäistä, syntymäpäivää,
vappua, kesää, hiihtolomaa,
laskiaisriehaa ja rippijuhlaa,
valmistumista ja palkkapäivää.
Ystävää, heilaa, ensisuudelmaa
ja Sitä Oikeaa, puolisoa, lasta
ja sen ensimmäistä hymyä
ja hampaita ja sanoja ja
niin edelleen.....

Kuitenkin elämässä
kaikki todella merkittävä
tapahtuu aina odottamatta.

  © Ritva Viertola-Cavallari

o

 PS.  Runon otsikkona tuo Pazienza ilmentää kuitenkin jollakin tavalla myös - paitsi odotuksen tuskaa - sitä italialaisille ja miksei suomalaisillekin tyypillistä asennetta, että on otettava vastaan se, mitä elämä tuo tullessaan. Eihän sitä muutakaan voi. (RVC)