En asu  Roomassa, mutta vaikka asuisinkin, en varmaan ikinä tuntisi täydellisesti Roomaa. Eihän pitkään Roomassa asunut tanskalainen kuvanveistäjä Bertel Thorvaldsenkaan osannut vastata, kun häneltä kysyttiin, kuinka kauan aikaa kuluu siihen, että oppii tuntemaan Rooman. Hän vetosi siihen, että oli asunut Roomassa vasta 40 vuotta.

Olen kyllä käynyt usein Roomassa, ensimmäisenä Italian vuotenani 1985 jopa 19 kertaa. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon, että muutin Italiaan toukokuussa. Kun siellä on käynyt, ei sitä voi koskaan unohtaa. Mutta jokaisella on varmaan lempipaikkansa Roomassa, jossa joka reissulla löytää aina jotain uutta. Itseäni kiehtoo aivan erityisesti Enkelten silta ja tietysti suomalaisten ylpeys, Villa Lante Gianicolon kukkulalla, jos jotain pitäisi valita. Ja totta kai  Pietarin kirkko,  mutta kirkot Italiassa ovatkin ihan oma lukunsa.

(Onhan meillä täällä Marchessakin  hieno katedraali Loretossa, jonka keskusalttarin takana on Santa Casa (Pyhä huone),  jonka Marian syntymäkodista peräisin olevat kivet enkelit toivat legendan mukaan Loreton pikku kaupunkiin, joka on italialainen vastine Lourdesille.  Sielläkin kerrotaan tapahtuneen lukuisia ihmeparannuksia.)

Rooma on ollut aivan erityisesti kuvanveistäjien kaupunki. Suomen ensimmäiseksi kuvanveistäjäksi mainittu alaveteläinen Erik Cainberg (1771-1816) tuli Italiaan Tukholman  Kuninkaallisen taideakatemian stipendin turvin vuonna 1802,  ensin Genovaan ja sitten Roomaan, minne hän jäikin sitten seitsemäksi vuodeksi. Lukuisat muutkin kuvanveistäjät ja taidemaalarit tulivat stipendien turvin  Roomaan.  Jotkut heistä asettuivat sinne asumaankin pitkiksi vuosiksi.  Esimerkiksi k
ansallisrunoilijamme poika Walter Runeberg asui siellä 14 vuotta perheineen. Kaksi hänen lapsistaan kuoli aivan pieninä Roomassa, ja joku on kertonut jopa nähneensäkin kahden pienen Runebergin haudat Rooman protestanttisella hautausmaalla.

Toinen kuuluisa kuvanveistäjämme Johannes Takanen, joka avioitui italialaisen naisen kanssa, asui myös Roomassa pitkään ennen kuolemaansa. Takaset saivat kolme lasta, joista kuitenkin yksi, Kullervo kuoli hyvin pienenä. Lahjakas kuvanveistäjä itse menehtyi vain 36-vuotiaana monien sairauksien ja kurjuuden seurauksena. Hänenkin viimeinen leposijansa on Roomassa protestanttisella hautausmaalla. Ainakin  kolmisenkymmentä hänen jälkeläistään  asuu vieläkin Roomassa tai sen välittömässä läheisyydessä.
 
Roomassa kävivät myös lukuisat suomalaiset kirjailijat ja kääntäjät. Eino Leino tuli sinne L. Onervana tunnetun runoilijan Onerva Lehtisen kanssa joulukuussa 1908. Eino Leino saikin sitten muistotaulun Castel Sant´ Angelon ja oikeuspalatsin lähellä, Tiber-joen rantakadun varrella sijaitsevan talon seinälle. Siinä kerrotaan Leinon suomentaneen Danten Jumalaista näytelmää talossa, jossa siihen aikaan oli suomalaisten suosima Pensione Buranelli.
 
Toinen Roomaan muistomerkin  saanut suomalainen on Herman Liikanen, joka taisteli vapaaehtoisena kenraali Tynin johtamassa unkarilaislegioonassa partisaani-  ja rosvokoukkoja vastaan Roomassa. Muistona tuosta retkestä on professori Roberto Wisin lahjoittama Herman  Liikasen rintakuva Villa Lanten portin vieressä Gianicolossa.  
 
Nämä faktat ovat peräisin Siirtolaisuusinstituutin julkaisemassa kirjassa  Suomalaiset Euroopassa,  johon olen kirjoittanut laajan artikkelin suomalaisista Italiassa. (RVC)
 
ooooo

PS. Suomalaisen kirjallisuuden Seura julkaisi vuonna 2004 Liisa Suvikummun toimittaman kirjan Rooma. kirjailijan kaupunki, jossa kerrotaan myös suomalaisten kirjailijoiden suhteista Roomaan.