..... ensimmäisestä vuodestaan Italiassa 

 

Espanja ja Rivieran rannikot ovat perinteisiä suomalaisten eläkepaikkoja. Minä päätin sen sijaan siirtyä eläkkeelle Italiaan. Päätös syntyi syksyllä 2008 Trevignano Romanon Eremite-kahvilan terassilla. Istuin espressokupin ääressä, katselin edessä avautuvaa vanhaa keskustaa, koirani lepäsivät kahvilapöydän vieressä, linnut lauloivat, aurinko paistoi, Lago di Bracciano läikehti sinisenä. Alue oli tuttu jo vuodelta 2001 ja siitä oli vähitellen tullut sieluni koti.

Aprillipäivänä 2010 muutostani on kulunut vuosi. Olen kotiutunut hyvin. Suuria yllätyksiä ei ole ollut, sen verran hyvin olin valmistautunut. Minusta on tullut Italiassa ”luksuseläkeläinen".

 

 

 

Kiva asunto

Rauhallinen rivitalo kukkuloilla, näköala järvelle ja oliivipuulehtoon, lähellä luonnonpuisto upeine lenkkipolkuineen. Maalla on mukavaa!

 

Ystäviä

oli muutamia jo valmiina eri puolilla Laziota – etupäässä suomalaisia, jotka ovat perustaneet perheen italialaisen kanssa. Rivitalonaapureista on tullut uusia tuttavia ja muista koirien omistajista. Ehkä paras ystäväni on kuitenkin kaikkien trevignanolaisten yhteinen kyläkoira Floppy, jonka koirankasvot leviävät iloiseen hymyyn aika kohdatessamme.

 

Sauna ja muita palveluja

on tarjolla Trevignanossa. Paikalliset italialaiset valittavat, että ravintoloissa on turistihinnat, mutta ovat ne vielä ihan kohtuulliset minusta. Supermercatoja täydentävät pikkukaupat, tärkein niistä minulle kalakauppa, josta saa joka päivä tuoretta järven kalaa. Saunassa käyn kolmisen kertaa viikossa talvikaudella.

Se on suomalaiselle tärkeää. Kesällä on kävelymatka uimarannalle, missä saa kohtuuhintaan kaikki rantapalvelut.

 

Ei mikään turistirysä

Trevignano kuitenkaan ole. Alueella ei ole massaturismia eikä suuria hotelleja  – hyvin hoidettuja leirintäalueita on useita.

 

Kulttuuria

on tarjolla kaikissa järven kunnissa. Eniten ehkä Braccianossa, jonka vetonaula on upea keskiaikainen linna kuin suoraan Sir Walter Scottin Ivanhoesta (väitetään hänen pitäneen linnaa esikuvanaan). Roomaan tunnin junamatka, jos alkaa ahdistaa.

 

Italian kielikurssi

on tarjolla ilmaiseksi (lukukausimaksu 10 €) Braccianossa maahanmuuttajille. Italian alkeet ovat jo hallussa, syvennän kielitaitoa jatkokurssilla yksityisoppilaana – muut maahanmuuttajat luopuvat, kun ovat selviytyneet alkeiskurssista.

 

Rekisteröityminen

vaati hermoja ja aikaa. Ensin piti hakea codice fiscale eli veronumero Braccianon kunnantoimistosta. Toisella käynnillä onnistuin saamaan jonotusnumeron 63 ja seisoskeltuani kolmisen tuntia kunnantalon eteisessä, sain lopulta asiani hoidetuksi. ID-kortin hakeminen Trevignanosta onnistui kolmannella käynnillä. Helpoin homma oli hakea Tessera Sanitaria (sairausvakuutuskortti) Braccianosta. Mukana oli Kelan suomenkielinen EU-paperi kotimaasta. Ensin täytyi saada epäilevä virkailija kuitenkin uskomaan, että Suomi todella kuuluu Euroopan unioniin ja soittamaan pomolle, joka tunnisti EU-lomakkeen. 

Koirien rekisteröinti onnistui kahdella käynnillä ja parin tunnin jonotuksella Braccianossa. Roomaan asti piti mennä ja jonottaa neljä tuntia, että sain ne myös siirretyksi Italian kennelliittoon.

Aikaa kului myös sähkö-, kaasu-, puhelin- ja adsl-sopimusten tekemiseen, mutta nyt ne kaikki on ja toimivat.

 

Hallinnon tehottomuus,

alituinen furboilu, mafia, rikollisuus, karmeat luonnonmullistukset ja suorastaan tragikoominen valtakunnanpoliittinen farssi kuuluvat Italian ikäviin puoliin. Tiesinhän toki niistäkin jo etukäteen, mutta kyllä on välillä vaikea uskoa todeksi kaikkea sitä, mitä RAI tv-uutiset joka päivä kertovat.

Monet ystäväni pitivät minua rohkeana, kun muutin tänne. Sanoin silloin, että pääseehän täältä tarvittaessa poiskin – parin tunnin lento Belgiaan, nelisen tuntia Suomeen. Tai autolla Alppien kautta.

Paluumuutto ei ole vielä tullut mieleen. Italia – meno male!

 

Raili Manninen

 

Kuvia ja lisätietoja: www.freewebs.com/railimanninen

 

ooooooo

 

 

Toim. huom. :   Raili Manniseen olin törmännyt aikoinaan jo Suomessa ollessani toimitussihteerinä Metsähallituksessa.  Jollain reissulla, ehkä useammallakin, oli Railikin mukana toimittajana. Sitten minä muutin Italiaan ja Raili Belgiaan. Emmekä kuulleet toisistamme aikoihin. Ja jossain vaiheessa luin netistä, että toimittaja Railista oli tullut myös kirjailija. Hän on kirjoittanut ainakin 11 kirjaa lapsille ja nuorille.  Ja  ainakin Vieraassa maassa-nimisen romaanin

aikuisille. (RVC)