ENTUSIASTINEN GIGLIN MUISTOKONSERTTI HELSINGISSÄ

"Tänä iltana mitä kaunein illanvietto, sanoisin fantastinen eikä olisi koskaan halunnut sen loppuvan ja joka muistetaan aina! Kukaan meistä ei halunnut mennä nukkumaan! Helsinki olet sydämessäni!" (sopraano Lucia Casagrande Raffi konsertin jälkeen)

Lauantai-iltana 30.10. elettiin Sibelius-Akatemian salissa loistavia hetkiä Giglin merkeissä hänen syntymänsä 120-vuotismuistojuhlassa. Tämän konsertin piti olla Fabio Armiliaton riemuvoitto, mutta labirintitis esti hänen lentämisensä Suomeen viime hetkillä. Mutta seuran puheenjohtaja Torsten Brander onnistui vaikeissa olosuhteissa löytämään korvaavan tenorin Romanian Oradeasta, jossa hän lauloi Verdin Requiemissa. Hän oli Maurizio Graziani, syntyisin Maceratassa mutta asuu nykyään Piacenzassa. Hän lauloi sitten suomalaisten sydämiin hienossa tunnelmassa.

Alussa Brander ojensi Grazianille vuoden 2010 Gigli-palkinnon. Graziani lauloi konsertin alkupuoliskolla kappaleita Giglin repertoaarista saaden suuret aplodit salintäyteiseltä yleisöltä (600). "I' te vurria vasà" (Di Capua), Recondita armonia (Tosca), Improvviso (Andrea Chénier), jotka saivat yleisön innostuksen valtaan. Alkupuolen viimeinen kappale oli loistavasti esitetty Brindisi Traviatasta sopraano Sirkka Lampimäen kanssa. Muut laulajat olivat nuoria, mutta todella hyviä kaikki.

Lampimäki sai yleisön ihastuksen valtaan erityisesti huippuvaikeassa Yön kuningattaren aariassa Mozartin Taikahuilusta. Hän lauloi sellaisella bravuralla, että se lähenteli jo akrobatiaa. Nuori italialainen sopraano Lucia Casagrande Raffi (Gubbio/Rieti) sai yleisön ihastuksen valtaan laulamalla ensimmäisenä italialaisena laulajana näiden konserttien historiassa kappaleensa suomeksi. Laulu oli Oskar Merikannon "Pai, pai paitaressu". Myös baritoni Petteri Lehikoinen kunnostautui monessa kappaleessa. Konsertin aikana kuultiin neljä eri duettoa, joista kaikki laulajat lauloivat dueton Grazianin kanssa.

Toisella puoliskolla taiteilijat antoivat yleisölle iloa kuulla vielä kolmea kappaletta Traviatasta. Casagrande Raffi liikuttavassa tulkinnassa aariasta "Addio del passato", Lampimäki jälleen poikkeuksellista virtuositeettia osoittaen aariassa "È strano..sempre libera" ja Casagrande Raffi sekä Graziani duetossa "Parigi o cara". Yhden huippuhetkistä muodosti Grazianin tulkinta Laran laulusta Granada. Virallinen ohjelma päättyi näiden konserttien pakolliseen kappaleeseen eli De Curtisin lauluun "Non ti scordar di me", jonka tulkitsi mestarillisesti Maurizio Graziani. Liisa Pimiä toimi erittäin ansiokkaasti säestäjänä pitkässä ja vaikeita kappaleita sisältäneessä konsertissa.

Kukituksen ja lahjojen jaon jälkeen Kaikki laulajat Grazianin johdolla lauloivat yleisönkin siihen yhtyessä Italian epävirarllisen kansallislaulun eli O Sole mion. Graziani päätti konsertin entusiastisessa tunnelmassa laulamalla Gastaldonini laulun Musica proibita (Kiellettyä musiikkia). Konsertissa oli läsnä edustajia Italian Kulttuuri-instituutista ja suurlähetystöstä. Näin monien vaikeuksien jälkeen oli konsertti kääntynyt suureksi voitoksi ja unohtumattomaksi muistoksi kaikille läsnäolleille. 

Torsten Brander