Suomen ensimmäinen naispresidentti 

Suomen ensimmäisestä naispresidentistä Tarja Halosesta oli  kirjoitettu niin
paljon  myös italialaisissa lehdissä, että oli vaikeaa löytää enää mitään uutta
kerrottavaa.
         Olin tavannut uuden presidentin ensimmäisen kerran keväällä 1970
Dipolissa Suomen Ylioppilaskuntien liiton järjestämässä Opiskelijaterveyden-
huoltoa käsitelleessä
seminaarissa.  Punatukkainen Tarja oli silloin Suomen
Ylioppilaskuntien liiton pääsihteeri. Minä edustin Iltaopiskelijoiden liittoa. 
Sen jälkeen tapasimme useita  kertoja työasioiden yhteydessä. 
         Kukapa olisi silloin osannut aavistaa, että juttelin tulevan Suomen
presidentin kanssa.  Eihän sellainen tullut mieleeni edes törmätessämme
toisiimme Presidentti Martti Ahtisaaren valtiovierailun aikana tammikuussa
1997 Campidoglion edustalla.

Sorsako presidentin tekijänä?

Kaikki alkoi tavallaan siitä, kun Suomi-Seuran entinen puheenjohtaja ja
Ulkosuomalaisparlamentin
ensimmäinen puhemies Kalevi Sorsa ollessaan
pääministerinä 1974 kutsui Halosen eduskuntasihteerikseen. Halonen oli näet
kertonut päättäneensä ryhtyä poliitikoksi toimiessaan tuossa tehtävässä.  
Ja hän tulikin vuoden 1975 eduskuntavaaleissa melkein valituksikin - yltäen

varasijalle.
          Neljä vuotta myöhemmin alkoi reilut 20 vuotta kestänyt eduskuntaura.
Ja ensimmäinen naispresidenttimme lienee ollut myös ensimmäinen
eduskunnassa lastaan imettänyt edustaja. Kolmen kuukauden ikäistä
Anna-vauvaa kuulemma imetettiin eduskunnan työhuoneessa. 
          Vuonna 1987 Halosesta tuli sosiaaliministeri kokoomukselaisen
Harri Holkerin sinipunahallitukseen, ja tuleva presidenttimme ajoi
pontevasti voimaan edellisen hallituksen valmistelemaa päivähoitolakia,
jossa luvattiin kaikille alle kolmivuotiaille kunnallinen päivähoitopaikka.
Ministeri sai yli tuhat lakia vastustavaa kirjettä. 
          Valtiovarainministeri Erkki Liikasen lähtö Brysseliin merkitsi
Haloselle pääsyä oikeusministeriksi vuonna 1990 ja saman tien myös
lehtien otsikoihin. Hän joutui selittelemään Suomen tapaa luovuttaa
venäläiset lentokonekaapparit takaisin Neuvostoliittoon. 
          Halosen mukaan häntä arvioitiin sukkahousujen värin ja hattujen
koon mukaan eikä niinkään ministerin tehtävässä osoittamiensa
taitojen perusteella.   (Jatkuu) 

(RVC)
                

 (Tämä artikkeli on julkaistu paperi-Mansikassa vuonna 2000. )