LELUJEN  LEIKKI

 

Kun lapsia ei näkynyt mailla eikä halmeilla,  varmaankin menneet kouluun, lelut alkoivat leikkiä keskenään.

 

Jostain syystä valkoinen Pupujussi otti itselleen  Vaanivan leijonan roolin.  Se halusi kerrankin olla se, joka vaanii saalista eikä loikkaa karkuun. 

 

Säästöpossu sen sijaan hiipi hiljaa kenenkään huomaamatta ja avasi salaa radion.  Siellä oli meneillään lastentunti, ja levylautasella pyöri sopivasti Mikki-hiiri merihädässä. 

 

Siitäkös Leijona Pupujussi innostui. - Kylläpäs minua onnisti. Tämähän tulee olemaan helppo nakki! Mitäs sellainen pieni hiirulainen mahtaa isolle leijonalle, se tuumi itsekseen eläytyen uuteen rooliinsa täysin rinnoin. Ja se vaani saalistaan korvat höröttäen. Sehän olikin vain leikisti Leijona.

 

Vaaleanpunainen Pantteri loikoili laiskotellen  omassa lepotuolissaan seuraten huvittuneena tapahtumien kulkua. Se ei viitsinyt osallistua noin tyhmään leikkiin, mutta sivustakatsojan rooli sopi sille erinomaisesti.

 

Leijona Pupujussi odotti vartiossa hiiren hiljaa, liikuttamatta edes korviaan, mutta Mikki-hiiripä olikin ovela eikä  ilmaantunutkaan näkyville. Senhän olisi pitänyt tulla ulos radiosta,  eikä se olisi ollut aivan yksinkertaista.

 

Radiossa olivat ehtineet laulaa jo Hämähäkistä ja Hepokatista ja Mörri Möykystäkin, joka istui kärpässienen alla. Sitten tuli Putte-possun nimipäivän vuoro, ja Säästöpossu oli haljeta ylpeydestä, kun oli keksinyt niin ovelan juonen.  Ja kun siellä viimein Jänis istui maassa torkkuen, se suorastaan hihitti ääneen.

 

Leijona Pupujussi loi siihen vihaisen silmäyksen. -  Shshsh,  se sihahti.   -  Jospa se onkin piiloutunut tuohon siniseen pulloon, se tuumi lopulta.  Kyllästyneenä odottamiseen se hyppäsi alas tuolilta ja loikkasi kuin jänis pullon luo ja hihkaisi tyytyväisenä. Hiiri  oli loukussa.

 

Pulloa tutkiessaan se tuli vahingossa tönäisseeksi sitä, jolloin se kaatui, putosi lattialle ja hajosi kappaleiksi. Ja  kaikki sisällys valui siitä ulos muodostaen lattialle ison lammikon. Mikki-hiirtä ei kuitenkaan löytynyt. Onneksi, sillä sehän olisi joutunut uudelleen merihätään.

 

Säästöpossu hihitti nurkassaan vahingoniloisena: - Tästäpä syntyikin sopiva soppa.

 

-  Olisit hiljaa ja tulisit auttamaan, huusi Leijona Pupujussi, jolta oli melkein hermot mennyt. - Pitäisi saada palaset liimattua uudelleen yhteen. Tulisit sinäkin, Pantteri, apuun. Ja missähän se liimakin on. 

 

Auta armias,  juuri silloin avain liikkui ulko-ovessa.  Pupujussi loikkasi kiireesti tuolille eikä inahtanut enää sanaakaan. Se odotti, mitä tuleman piti, yrittäen näyttää viattomalta. 

 

Sieltä tulivat  Maija ja Matti vanhempiensa kanssa.  Ja tietysti he tulivat välittömästi huoneeseen, jossa  radio soi täysillä ja lattia lainehti.    Oletteks te jättäneet radion soimaan, kysyi äiti.

 

– En mä muista, sanoi Matti. – Enkä  minä, totesi Maijakin.

 

– Minähän olen sanonut niin monta kertaa, että se pitää sulkea ulos lähtiessä.  Ja mistä tuo lammikkokin tuohon on ilmaantunut?  Ja lasinsirut? Ihan kuin täällä olisi joku käynyt,  ihmetteli äiti.

 

- Ainakaan lukkoa ei ole rikottu,  sanoi isä. - Pitäisköhän  soittaa poliisille.  – Katsotaan nyt ensin, onko mitään viety,  tuumi äiti.

 

-  Ei viitsitä soittaa, sanoi Matti, joka oli huomannut Pupujussin vaivautuneen ilmeen ja  Vaaleanpunaisen pantterin vahingoniloisen naaman. Taisin minä jättää sen radion auki, tuli niin kiire, oltiin myöhässä ja ehkä siinä kiireessä kaadoin sen pullonkin. 

 

-  No nyt saatkin sitten siivota tuon lattian, jotta olet seuraavan kerran varovaisempi, sanoi äiti ja sulki radion. 

 

Ja Säästöpossu oli ikionnellinen kepposestaan. 

 

 

©  Ritva Viertola-Cavallari