Saan usein kuulla kysymyksen Italiasta haaveilevilta ystäviltäni.

-Miten sieltä saisi töitä?

Ja jään katsomaan ystäviäni silmiin. Ihan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Ainakin minuutiksi.

Työn löytäminen Italiassa, kotiseudullani Lombardian pikkukylissä ei ole kovin yksinkertaista. Mutta työtä voi kyllä löytää. Jos lounaspastassa on peston lisäksi ripaus onnea. Toisin sanoen, Italiassa on kriisi. Ravattuani kaatosateessa lukuisten työnvoimatoimistojen välillä, koputettuani lukemattomiin oviin, usein aivan turhaan ja soitettuani puhelinlaskumme pilviin,voin vain nyökytellä päätäni. Italiassa on kriisi. Ei löydy kielitaitoiselle, opiskelleelle, avoimelle ja ahkeralle tytölle työtä. (Ellei tunne oikeita ihmisiä.)

Italiassa on runsaasti eri työnvälitystoimistoja aina Adeccosta pienempiin yksiköihin. Työnvälitystoimistoihin voi viedä cv:n, täyttää lomakkeen, vastata muutamaan kysymykseen ja odottaa,että toimisto eräänä kauniina aurinkoisena päivänä ottaa yhteyttä. Onneksi kokemuksia on myös positiivisia, useimmat toimistot ovat erittäin päteviä, mutta toisinaan ainoita laatuaan.

Astun erääseen työnvalitystoimistoon Gallaraten kaupungissa. Toimisto on siisti, askeettinenkin. Toimistoa värittävät haaleat, rauhoittavan vihreät sävyt sekä suuret kasvit toimiston nurkissa. Selkeästi feng shuita, mietin. Keskelle toimistoa on sijoitettu kaksi kirjoituspöytää, joista toisen ääressä työnvälitystoimiston virkailija hioo keskittyneenä kynsiään.

Virkailija katsahtaa tulijaan närkästyneenä ja kehottaa cv:tä tiukasti käsissään puristavaa työnhakijaa istahtamaan eteensä tyhjälle tuolille odottamaan. Virkailija hioo työlleen antautuneena kyntensä loppuun. Välillä puhallellen, välillä mittaillen katsomatta kertaakaan edessä odottavaan työnhakijaan. Edes vahingossa.

Odottaessaan virkailijan vapautumista kynsien hoidosta työnhakija vilkuilee ympärilleen ja mittaa toimistoa silmillään. Katse hamuilee katosta seinään. Minuutit kuluvat. Työnhakija yrittää pidättää haukotusta. Kuinka paljon kynsien huolto voikaan viedä aikaa. Työnhakija alkaa hieman närkästyä itsekin. Lopulta virkailija lopettaa näpertelynsä ja kysyy työnahkijalta cv:tä. Työnhakija ojentaa cv:nsä ja virkailija katsahtaa ensimmäisen kerran kunnolla työnhakijaan. Hämmästyneenä.

-Mutta te ette ole italialainen.
-En. Olen suomalainen.
-Mutta onko teillä oleskelulupa?
-On, direktiivien nojalla, olen eurooppalainen.
-Mistä lähtien?
-Vuodesta 1995.
-Mutta onko teillä viisumia?
-Ei, olen eurooppalainen.
-Mutta teillä pitää olla viisumi.
-Ei pidä, olen eurooppalainen.
-En ole koskaan kuullut,että maanne kuuluisi Eurooppaan.
-Olemme molemmat euromaita, niin Italia kuin Suomikin.
-Mistä lähtien?

Ensimmäistä kertaa työnhakija ei tiedä ollenkaan mitä sanoisi. Hiljaisuus tuntuu värisyttävän pitkältä. Keskustelu jämähtää jonnekin mahdottoman ja epätodellisen rajalle. Lopulta hakija päätyy vastaamaan ystävällisesti:

-Tammikuusta 2002.
-Minusta tämä on outoa, minun pitää tarkistaa asia esimieheltäni.

Nyökytän päätäni hiljaa kuin kohtalooni alistuneena. Toiveeni romahtavat jo alkuunsa, enkä usko saavuttaneeni feng shuilla varustetusta toimistosta muuta kuin istumamahdollisuuden rankimman sadekuuron ajaksi. Virkailija poistuu paikalta ja hivuttautuu toimiston takahuoneeseen soittamaan puhelimella. Hetken kuluttua virkailija palaa takaisin. Katsomatta työnhakijaan virkailija täyttää työnvalityslomakkeen cv:hen pohjautuvilla tiedoilla, ojentaa työnhakijan cv:n takaisin työnhakijalle ja katsomatta hakijaa silmiin toivottaa yhtä askeettisen arrivedercin kuin toimistoa koristava pelkistetty sisustus.

Työnhakija kiittää virkailijaa, laittaa cv:nsä takaisin laukkuunsa ja kävelee ulos toimistosta. Mykistyksestä sanattomana.

Kuluu aikaa ja eräs ystävistäni kysyy uudelleen Italian työmahdollisuuksista ja millaiset ovat kokemukseni työnhausta.
Minulla on valmiina vain yksi vastaus:

-Outoa.

(sittemmin allekirjoittanut on saanut myös positiivisia kokemuksia ja palauttanut optimisminsa työnhaun onnistumisesta toimistoissa, joissa on päivitetty kartta Euroopan unionista ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta.)

 

-Karkki