RUMPALIN SALAISET KANSIOT VOITTI !

Mikko Järvisen radiodokumentti Rumpalin salaiset kansiot voitti erikoispalkinnon Prix Italia -festivaalilla Torinossa. Yleisradion tuottama ohjelma sai kilpailusarjan erikoispalkinnon, joka jaetaan radiodokumentin muotokieltä kehittävälle ja uudistavalle ohjelmalle.

Järvisen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa tarinassa elämää tarkastellaan vain ja ainoastaan rumpalin pallilta. Dokumentti kuuluu Ylen Todellisia tarinoita -sarjaan.

Prix Italia -kilpailun kolmen parhaan radiodokumentin joukkoon ylsi myös toinen ohjelma samasta Yle-sarjasta - Hannu Kariston ja Jean-Claude Kunerin Pimeyden valo. 

Prix Italia -festivaalille osallistui ohjelmia yhteensä 90:stä radio- ja tv-yhtiöstä.
STT

HIENOA!  HYVÄSUOMI!!!

ooo

Osallistuin kerran minäkin kauan sitten tuohon kilpailuun

Luettuani suomalaisten menestyksestä Prix Italia kilpailussa, muistui mieleeni, että syksyllä 1986 kuunnelma, johon olin kirjoittanut dialogit, osallistui Yleisradion dokumenttiohjelmia edustavana ohjelmana Prix Italia-kilpailuun Luccassa, kun Italia oli jo vuoden ollut uusi kotimaani. 

Kuunnelman aiheena oli  Hiililaiva Malmiin haaksirikko vuonna 1979, itsenäisyyspäivän iltana ja yönä.  Hiililaiva Malmilla oltiin merihädässä. Siis viisitoista vuotta ennen Estoniaa.  Alus oli Puolasta matkalla Turkuun. Haaksirikko vei mukanaan puolet laivalla olleista 28 henkilöstä.  Uhrien joukossa oli nelihenkinen perhe, jonka isä työskenteli aluksella. Voimakkaat, yli kymmenen metrin korkuiset aallot veivät mukanaan myös perheen äidin ja kaksi pientä tytärtä.

Tytöt olivat vain muutamia tunteja aikaisemmin  laulaneet iloisesti joululauluja radiosähköttäjän kopissa – koko porukan kuunnellessa liikuttuneina omia lapsiaan ajatellen tai lapsuuttaan muistellen. Ne miehet, jotka koko laivan porukan jouduttua veden varaan yrittivät epätoivoisesti pitää sylissään näitä pikku tyttöjä, eivät varmastikaan unohda sitä koskaan.

Näiden ihmisten taistellessa elämästä ja kuolemasta Itämeren korkeiden aaltojen keskellä,  Suomen julkkikset tanssivat Helsingissä presidentin linnassa Suomen itsenäisyyden  62-vuotiskutsuilla.

Jossain vaiheessa iltaa laiva alkoi kallistua, mutta laivan kippari lykkäsi avunpyytämistä, ja jostain oudosta syystä hän jopa peruutti avunpyynnön tunti sen jälkeen, kun hän sen lopulta oli tehnyt. Onneksi ruotsalaiset helikopterilentäjät päättivät  kuitenkin, varmuuden vuoksi, lähteä paikalle tarkistamaan tilanteen.

Haaksirikossa hukkui laivan mukana myös aluksen radiosähköttäjä, jolle jäi kolme pientä lasta, yksi-, kaksi- ja neljävuotiaat. Eräällä aluksella olivat keränneet varoja sähköttäjän perheelle. Toimin silloin Merimiespalvelutoimiston (MEPAN) Vapaavahti-lehden toimitussihteerinä ja olin opintosihteerin kanssa viemässä niitä rahoja vainajan leskelle. Kolmen pienen, isättömäksi jääneen lapsen näkeminen järkytti kovasti mieltäni, varsinkin kun leskeksi jäänyt nainen,  varmaankin lasten takia,  käyttäytyi niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Tämä kohtaaminen oli jäänyt mieleeni, ja jossain vaiheessa se kypsyi ajatukseksi, että aiheesta voisi tehdä kuunnelman.  Puhuin asiasta myös nyttemmin jo edesmenneen ystäväni, kulttuuritoimittaja Juha Virkkusen kanssa, joka piti ideaa hyvänä. Niin sitten eräänä päivänä soitinkin Yleisradioon ja sovimme tapaamisesta teatteriosaston silloisen päällikön Mirjam Polkusen kanssa.

Paikalla oli myös ohjaaja Pertti Salomaa, joka oli erikoistunut  dokumenttikuunnelmiin. Hän innostui heti asiasta. Kokenut merenkulkija Jouko Nisula, jonka tunsin hyvin aiemmin toimittamani Vapaavahti-lehden avustajana, sai tehtäväkseen haastatella haaksirikosta pelastuneita, joista hän tunsikin suurin piirtein kaikki jo ennestään.

Saatuani haltuuni Malmi-laivan haaksirikossa henkiinjääneiden haastattelut sisältävät kasetit, aloin kirjoittaa todellisuuteen perustuvaa dialogia laivan tapahtumista ennen haaksirikkoa.  Itse asiassa kirjoitin myös ihmisistä veden varassa, mutta sitä osaa käsikirjoituksesta ei toteutettu.  Rakensin tarinaa rajusti eläytyen ja kyynelten valuessa paperille. Oli kuin olisin itse ollut siellä mukana.

Viimein kirjoitukseni valmistui ja joutui Salomaan puitavaksi. Hän rakensi sen pohjalta uskomattoman hienon kokonaisuuden, joka koostui  haastattelun pätkistä ja dialogistani sekä tietyistä faktoista. Mukaan tuli myös pikkutyttöjen laulu radiosähköttäjän kopissa. Tehosteena  käytettiin myös pientä pätkää Linnan itsenäisyyspäivävastaanotolta.

Kuunnelma lähetettiin radiossa keväällä 1985, pari päivää sen jälkeen, kun olin ollut viimeistä päivää töissä Merimies-Unionissa ja viimeisiä päiviä yleensäkin Suomessa.  Myöhemmin kuunnelma käännettiin ruotsiksi,  ja se esitettiin myös ensin Ruotsin ja myöhemmin Norjankin radiossa. Ja syksyllä 1986 se edusti Ylleisradion dokumenttiohjelmia Prix Italia-kilpailuun Luccassa Italiassa, josta oli silloin jo tullut uusi kotimaani. (RVC)

 oooo

 

PS. Voittoa ei tullut, mutta jo pelkkä osallistuminen oli upea juttu.  (RVC)