Kesäterveiset "sorvin" ääreltä

Suurin osa Italian suomalaisista lienee jo Suomessa lomailemassa. Toivotan kaikille oikein antoisaa lomaa   tuhansien järvien maassa. Itse olen siirtänyt lomamatkamme syyskuulle, jolloin ulkosuomalaisparlamentti  kokoontuu juhlaistuntoonsa Finlandia-talossa 10.-11. syyskuuta.  Samassa paikassa pidetään 7. syyskuuta kolmas Monikulttuuriset avioliitot sillanrakentajina-seminaari, jonne voi vielä ilmoittautua osoitteeseen: siltaseminaari(at)suomi24.fi.

Seminaarin ohjelma on luettavissa muun muassa blogissani Rakkautta yli rajojen
http://ylirajojen.vuodatus.net;

Viime viikkoina olen hikoillut helteessä Monikulttuurinen perhe-kirjan artikkelin kanssa,  joita "sorvaan" Saksassa asuvan perhepsykologin Päivi Oksi-Walterin kanssa. Ne, jotka osallistuivat vuonna 2001 Riminissä pidettyyn Italian suomalaisten vuositapaamiseen ja perheseminaariin, muistavat hänet varmasti. Kirjamme ilmestyy  joskus syksyllä. Onneksi tänään on vähän viileämpää, ja jaksaa taas paremmin kirjoittaa.

Näin Suomen kesää kaivatessa siirtyvät ajatukset sinne,  vaikkei ilmojen herratar ole Suomeakaan ilmeisesti suosinut. Mutta kuten Suomen suurlähettiläänä Roomassa toiminut Eeva Kristiina Forsman aikoinaan totesi:  Sateinenkin Suomen kesä hakkaa kesän muualla.  Näissä merkeissä toivotan kaikille Italian suomalaisille hyvää kesän jatkoa ja antoisaa Ferragostoa, italialaisen kesän kohokohtaa.  Enkä malta olla liittämättä tähän kaikille suomalaisille tutun laulun sanoja.

        Kotimaani ompi Suomi

      Kotimaani ompi (oli) Suomi,
    Suomi armas synnyinmaa,
    Siellä valkolatva tuomi,
    ahonlaitaa reunustaa.

Siellä ensi kerran kuulin
lintuin laulun lehdossa.
Siellä äiti hymyhuulin
tuuditti mua kehdossa.

Siellä myöskin ensi kerran
lempi syttyi rintaani.
Liekö ollut tahto Herran,
kun se päättyi kyyneliin.

Ahon laidat armahimmat
MANSIKOISTA punertuu,
Siell´on niityt viljavimmat,
siellä kirkkahampi kuu.

Siellä taaton askelissa
piennä juosta piipersin,
Siell´on turva tuttavissa,
riemu siellä rikkahin.

Siellä kuljin metsämailla,
löysin runsaat marjamaat,
Käkikullan kukkuessa
heitin huolet unholaan.

Siellä synnyin, sinne mieli
palaa mailta maailman,
Taaton maa ja maammon kieli
kuinka teitä rakastan.

                                                          

 PS.  Taidatkos sen sattuvammin sanoa kuin tuo kaikille tuttu suomalainen kansanlaulu. Mutta täällä ulkomailla sen vasta oikein tajuaa.  Eihän se laulu ihan noin mennyt,  mutta kun  en ollut paimenessa koskaan ollut enkä ymmärrä millaisa ovat huolet onnekkaat, käytin oman käden oikeutta ja muutin toiseksi viimeistä säkeistöä ihan pikkuisen. Hyviä lomia kaikille! 

T. Mansikan toimitus  :-)))